torstai 15. kesäkuuta 2017

PAUL AUSTER : NEW YORK -TRILOGIA

PAUL AUSTER : NEW YORK -TRILOGIA 
♥ ♥ ♥ ( ♥ ) 
352s.
Tammi (1988 & 1989)
Alkuteos: The New York Trilogy (1985 & 1986)
Suomennos: Jukka Jääskeläinen & Jukka Sirola

Paul Austerin Sattumuksia Brooklynista hurmasi minut helmikuussa. Se oli ensimmäinen Austerini, satunnainen löytö kierrätyskeskukselta kauniin kansin ja lupaavin takakansitekstein. Nyt, ei edes ihan niin pientä lukujumia vastaan taistellessani ajattelin, että Auster voisi olla varsin hyvä luottokirjailija jatkaa matkaa ja taistella jumiutumista vastaan, ja niinpä nappasin edellisellä kirjastoreissulla mukaan New York -trilogian. Ihan vain koska ajattelin sen olevan sellainen kevyen helppo, vähän viihteellisempi Auster, jonka voisi hotkaista yhdessä viikonlopussa. Ja ah, kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla. 

"Se tässä onkin kiinnostavinta. Käsittääkseni Don Quijote johti eräänlaista koetta. Hän halusi koetella lähimmäistensä herkkäuskoisuutta. Hän mietti onko mahdollista nousta koko maailmaa vastaan ja syytää uhmakkaasti valhetta ja pötyä. Väittää tuulimyllyjä ritareiksi, parturinmaljaa kypäräksi ja sätkynukkeja ihmisiksi. Oliko mahdollista saada muut myöntämään väitteet todeksi, vaikka nämä eivät edes uskoneet häntä? Toisin sanoen, mihin asti ihmiset sietävät herjausta, jos se esitetään viihteenä? Ja vastaushan on ilmiselvä, vai mitä? Loputtomiin. Todisteena on sekin, että sitä kirjaa luetaan yhä. Sitä pidetään yhä erittäin hyvittavana. Ja sitähän jokainen loppujen lopuksi haluaa kirjalta: huvitusta."

Paul Austerin läpimurtotrilogia lupailee rikollisuutta, kirjallisuutta ja nykyihmisen identiteetti-kriisiä, ja se tarjoilee yksissä kansissa kolme nokkelaa pienoisromaania. Auster sijoittaa tarinansa 1950-1990-lukujen New Yorkiin, sen itselleni tutuille kaduille ja puistojen reunoille. Lasikaupungissa jännityskirjailija ottaa muutaman mutkan kautta itselleen vastaan yksityisetsivän tehtävän, ja joutuu keskelle niin omituista tapahtumaketjua, ettei hänen omissa jännityskirjoissakaan ole tapahtunut vastaavaa. Aavekaupungissa yksityisetsivä taas joutuu varjostamaan henkilöä, jonka elämässä ei tunnu tapahtuvan mitään ja Lukitussa huoneessa kadonnut lapsuudenystävä jättää kirjailijalle haltuunsa niin pöytälaatikkoteoksensa kuin oman perheonnensakin. Näistä aineksista koostuu niin tarinat yksittäin kuin lopulta myös yllättävän vahvasti yhteen kietoutuneina. 

En tiedä mistä olin saanut päähäni tämän kirjan näennäisen viihdyttävän helppouden, ehkä Sattumusten Brooklynin helppolukuisuudesta tai siitä ontuvasta stereotypiasta, että jos takakannessa mainitaan sekä rikos että yksityisetsivä, ollaan jonkun jännän ja kepeän parissa. Totuus oli kuitenkin hieman toinen, ja vaikka ensimmäisen osan, Lasikaupungin, jälkeen vielä kuvittelinkin hieman tässä lukuilluusiossa eläväni, romuttui se viimeistän toisessa osassa, Aavekaupungissa. 

Vaikka ensimmäisen osan koukku jo meinasi nostaa itsenikin jonkinlaiseen hurmioon, jätti toinen taas niin suuria kysymysmerkkejä ja tyhjiä aukkoja, että joudun ihan täysin myöntämään, etten ihan tiedä tajusinko koko osaa ollenkaan. Kolmannessa ensimmäisen osan koukuttavuus palaa, se luo taas sellaista tunnelmaa, joka saa pysymään kirjan kansien välissä, mutta kun siltä alkaa odottaa austermaista loppuratkaisutwistiä, keikahtaa kaikki taas aivan päälaelleen, ja yhtäkkiä sitä huomaakin lukeneensa yhtä tarinaa monesta eri näkökulmasta tai monta eri tarinaa yhdestä näkökulmasta tai yhtä näkökulmaa yhdestä tarinasta tai... sitten ei tiedäkään enää yhtään mitään. 

New York -trilogia on yhtaikaa haastava, tahmea, nokkela ja koukuttava. Se on vahva ja asteittain aukeava, ja yhtaikaa varsin älyllinen sekä pitkäveteinen. Goodreadsiin tämän arvosteltuani jopa kolme eri kaveriani kävi kommentoimassa, että ei joko saanut tätä edes luettua tai sai pahimmillaan välttemeään Austeria lopullisesti kaiken tahmaisuutensa jälkeen, joten helpolla se ei päästä, eikä kaikkia näemmä edes lähelleenkään. Ymmärrän tämän kohdalla täysin sen luotaantyöntävyyden, ja jos en itse olisi tätä vain päättäväisesti jatkanut, ei olisi ollut minullakaan kaukana tämän tarinan hylkääminen, niin oudoissa soissa sitä keskivaiheilla pyörittiin. Mutta itsepäisesti siitäkin suosta noustiin, ja lopulta voin sanoa tästä kirjasta pitäneeni, vaikken tiedä ymmärsinkö sitä ihan täysin. Siihen ymmärrykseen kun todennäköisesti tarvittaisiin vähintään toinen lukukerta, mutta ihan niin hurmaava tämä ei ollut, että sitä lähtisin heti perään kokeilemaan. Eikä tämä nyt ehkä sitä lukujumiakaan avannut, mutta eipä toisaalta myöskään pahentanut. Kekseliäs, identiteeteillä ja niiden häilyväisyydellä leikittelevä teos kaikkine erilaisine metatasoineen ja ristiviittauksineen vaati paljon, mutta onneksi se antoi paljon myös takaisin. Ja ainakin se alleviivasi sitä, mitä olen jo aavistellutkin, Paul Auster taitaa olla minun kirjailijani. Ainakin näiden kahden lukemani perusteella.

Helmet-haaste 2017: 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta

6 kommenttia :

  1. Tämän tekstin perusteella olen lukenut laiskasti - aijai! - ja heittänyt tämän kirjan mielessäni lokeroon "tylsä kuin täysistunto". Trilogia on lukematta omassa hyllyssä koska kts edellä, mutta ehkä kyseessä onkin oma moka ja se ansaitsee vielä yritteliään mahdollisuuden!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää vaatii kyllä tietynlaisen mielentilan auetakseen, että ehkä toinen (?) mahdollisuus pelastaisi jotain! ..tai upottaisi vaan syvemmälle tylsyyssuohon, mutta toisaalta, sittenpä ainakin tietäisi varmaksi!

      Poista
  2. Mäkin rakastin Sattumuksia Brooklynissä -romaania, kuten myös saman kirjailijan Sunset Parkkia. Mutta tämä New York -trilogia... Kiteytit aika hyvin, että siinä on paljon hyvää, älyllistä ja nokkelaa, mutta samalla se on niin tahmea ja hankala, että ei sitä nyt miksikään ihanaksi tai rentouttavaksi lukukokemukseksi voi sanoa. Mutta silti Auster on lemppareideni joukossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei mitään sellaista kepeän helppoa hyvänmielenkirjallisuutta :D Mistähän ihmeestä olin etukäteen edes sellaisen kuvan tästä päähäni keksinyt! Mutta onneksi pidin silti, ei mennyt tarpominen hukkaan. Ja ehdottomasti pitää jatkaa Austerin parissa jatkossakin. :)

      Poista
  3. Hauska sattuma, luin tämän itsekin ihan hetki sitten. Ehkä New York-lumoissani kuvittelin palaavani kirjan myötä kaupunkiin, jossa sain viime jouluna vierailla, mutta äh, että petyin raskaasti. Melkoista tahkoamista oli lukeminen noin lyhyeksi kirjaksi. Ei kuitenkaan vienyt makua Austerista, Sattumuksia Brooklynissa on niin ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän tahkoamistunteen hyvin! Ja juu minä olisin New York -kuvausta toivonut myös (muun muassa) enemmän, nyt kaupunki oli vain katujen nimiä taustahumussa, harmi!

      Poista