torstai 2. maaliskuuta 2017

JOHN WILLIAMS : AUGUSTUS


JOHN WILLIAMS : AUGUSTUS 
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
429s.
Bazar 2017
Alkuteos: Augustus, 1972
Suomennos: Ilkka Rekiaro
Arvostelukappale

Oi John! Nyt olet saanut minut sellaisen sanattomuuden äärelle, etten tiedä lainkaan mitä tästä postaamisesta tulee. Kaikki sanat tuntuvat jälkeesi latteilta, mutta toisaalta, myöhemmin ne tuntuisivat siltä entistä enemmän, joten kokeillaanpa nyt kuitenkin tuoreeltaan. Vaikka mitään kovin mullistavaa en kyllä lupaakaan.

Mutta niin. Oli huhtikuu 2016 ja oli Stoner. Oli kirjablogini alkukuukaudet, ja ensimmäisiä rakkautta herättäneitä kirjoja, jonka olin toisten blogeista bonganut ja omaani siirtänyt. Ja oli pimeä syksy, kevätkaipuu ja -katalogit, Bazarin lupaus tuoda helmikuuksi auringon lisäksi myös Williamsin viimeiseksi jäänyt romaani. Ja oli helmikuu kun pyytämäni arvostelukappale kolautteli lähipostin hyllyjä, ja se hetki kun se oli viimein käsissäni. Ja nyt on sitten tämä hetki, kaksi viikkoa myöhemmin, kun suljin kirjan viimeisen, 492. sivun viimein takakannen alle. 

"Mutta minä ymmärsin pikemminkin vaistonvaraisesti kuin tiedon avulla, että jos ihmisen kohtalona on muuttaa maailmaa, hänen täytyy muuttua ensin itse. Jos hän aikoo totella kohtaloaan, hänen on löydettävä sisimmistään tai luotava sinne kova, salainen sopukka, joka suhtautuu välinpitämättömästi häneen ja muihin - ja jopa maailmaan, jonka kohtalo on määrännyt hänet laittamaan uuteen uskoon, ei omien halujensa mukaiseksi vaan sen luonnon mukaiseksi, jonka hän maailmaa uudistaessaan löytää."

Mutta niin, aloitetaanpa alusta. Williams on siis tosiaan kevään uusimmassa suomennoksessaan, jo vuona 1972 Yhdysvalloissa julkaistussa teoksessaan onnistunut viimein siinä, mikä taisi aiempien kohdalla olla vain haave: lyödä läpi myös julkaisuaikanaan. Kun Williamsin aiemmat romaanit, Stoner ja Butcher's Crossing liikkuvat Amerikassa, hyppää hän viimeiseksi jääneessään antiikin Roomaan, aikaan ennen ajanlaskun alkua kun Julius Caesar kohtaa loppunsa salamurhan merkeissä, ja hänen nimellisesti adoptoitu sisarenpoikansa Gaius Octavius nousee Rooman ensimmäiseksi keisariksi. Kirja kulkee kirjeiden ja fiktiivisten aikalaiskirjoitusten muodossa, ja se jakautuu kolmeen osaan, ensimmäinen ja pisin varsin pitkäpiimäisestikin taustoittaa kaikkea sitä, jota kahdessa myöhemmässä päästään viimein tarkemmin tarkastelemaan.

Ensimmäinen osa ei todella ollut mikään ihan helpoin luettava. Kirje- ja aikalaiskirjoitusmuoto kertoi oikeastaan kaiken, paitsi sen mitä oikeasti olisi halunnut tietää. Kaikki varsinaiset tapahtumat, tunteet, teot ja motiivit jäivät yksittäisten näkökulmien taakse, ja maailman, ympäristön ja tapahtumien muodostuminen vei todella aikaa ja keskittymistä. (Kirjojen jumalille tosin kiitos, että takana on luettuina esimerkiksi aika paljonkin samankaltaisina pitämäni Waltarin Sinuhe sekä Valtakunnan salaisuus, en tiedä olisinko ilman noita raskassoutuisia, mutta sitäkin mieleenpainuneimpia lukukokemuksia tätä saanut edes toiseen osaan asti kahlattua.) Kirjoittajat, näkökulmat ja kertojat vaihtuivat niin tiuhaan, että en edes meinannut pysyä perässä kuka kertoo ja mistä. Ja kun itse Octavius Caesar ei ollut edes äänessä, oli kuin olisin kiertänyt kivistä patsasta ja yritännyt sitä kautta ymmärtää oikeaa, tuntevaa ihmistä.

Mutta kärsivällisyys tunnetusti usein palkitsee, ja tämän kirjan kanssa se tapahtui viimeistään toisessa osassa. Ajat, paikat ja kertojat hypähtelivät edelleen hieman miten sattuu, mutta viimein tapahtumien keskiössä onkin myös itsestään kertova henkilö: Octaviuksen tytär Julia. Julia, isänsä Pikku Rooma, ainoa lapsi ja yksi elämän suurista rakkauksista nousee kirjassa sellaisille inhimillisille tasoille, ettei enää edes muista samaa teosta aiemmin pitäneensä hankalana. Ja siitä se sitten todella vetääkin mukaansa, antaa, niin hurjan paljon. Teksti soljuu, yhtäkkiä kaikki kymmenet eri kertojatkin ovat tuttuja, tematiikka tuntuu omassa sydänalassa asti ja iätöntä tarinaa myötäelää niin, ettei kirjaa saa laskettua käsistään. Ja viimein se on juuri sitä Williamsia, johon Stonerissa rakastuin: eleetöntä, hienostelematonta ja silti niin järjettömän elämänmakuista, että kertoi kirjailija kenestä tahansa, hän tekee henkilöstään hengittävän, lämpimän ystävän vierelle. Ja siinä kaiken keskellä antiikinajan Rooma onkin niin ajankohtainen, ettei välttämättä tiedä lukeeko ihmisen ahneudesta, korruptiosta, rakkaudesta ja ystävyydestä tuhansien vuosien takaa, 70-luvulta vai juuri tästä nimenomaisesta päivästä. Ja juuri se tekeekin Williamsista niin suuren kirjailijan, minulle. Antiikin Rooma, sen hallitsijat, myrkyttäjät, salajuonijat ja heikkoudet ovat lähempänä minulle kuin koskaan, ja tämä kaleidoskooppimaisesti ytimeen sukeltava teos on kuin sille parvekkeen alla laulettu ikuinen rakkauslaulu.

Ja ehkä se siitä olosta niin haltioituneen tekikin, se alun tahmaisuus, uutteruus, pieni pakottaminen, sillä kaikessa raskassoutuisuudessaan tämä kirja todellakin palkitsi. Se oli hieman henkinen maraton, ja se oli myös päätös, että minähän pidän tästä ja sillä siisti, mutta toisaalta, mikäpä tunne elämässämme ei loppujen lopuksi päätös olisi. Ja kun tämän kanssa sai uida sen pitkän merimatkan yhtärintaa, ja kun loppua kohti kaikki alkoi käydä eheämmäksi ja helpommaksi, ei lopussa voinut olla kuin ihastunut, ehkäpä jopa hieman rakastunutkin. Kuten tässä varsin usean kirjan kohdalla tänä vuonna, mutta sehän toki kertoo vain valitsemisen kehittyneestä taidosta, kaiketi. Mutta valitkaa muutkin tämä, se kannattaa.

Helmet 2017 -lukuhaaste: 06. Kirjassa on monta kertojaa

46 kommenttia :

  1. Sain tämän juuri syntymäpäivälahjaksi. Odotan suuresti. Rakastin Stoneria, joten siltäkin pohjalta kiinnostaa, mutta siksikin, että olen pitänyt suuresti Asko Sahlbergin Herodeksesta ja Pilatuksesta, eli itsenikin yllättäen antiikin Rooma on alkanut kolista. Opiskeluaikoina en koskaan siitä piitannut, mutta näemmä kaunokirjallisuus voi herättää ihan uusia kiinnostuksenkohteita. Hyvä niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaistun täysin, antiikin historia oli pitkäpiimäisintä ja irrallisimman tuntuista mitä olla voi, kun sitä oli koulussa pakko opiskella. Ja nyt en meinaa saada tarpeekseni, enkä ymmärrä miten se on aiemmin niin kuivalta tuntunutkaan! Pitänee itsekin tutustua Sahlbergin teoksiin. :)

      Poista
    2. ja joo sahlberg <3! sellaista nykyaikaista waltaria!

      Poista
    3. Apua joku oli yhdistänyt Sahlbergiin jossain viihteellisyyden/lukuromaanikäsitteen, onko se sitä? :D Vai voisiko se olla minulle juuri sitä viihdettä, josta osaisin viimein nauttia, en tiedä! :D

      Poista
  2. Vaikka Stoner oli ihana, niin nämä kaksi sen jälkeen suomennettua ei vaan jaksa kiinnostaa. Aiheet tuntuvat liian kaukaisilta, vaikka samalla arvaan, että tämän kirjailijan käsissä niistäkin tulisi nautittavia.

    Mutta kiinnostava lukea arviosi tästä. Ehkä joskus luen, ehkä en.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Williamsissa on minusta parasta juuri nimenomaan se, että kirjoittaa hän mistä tahansa, siitä tulee upeaa. Ja vaikka toki tämä oli minulle näistä kolmesta jo aiheeltakin ehdottomasti kiinnostavin, en malta odottaa että pääsen lukemaan jo myös Butcher's Crossingin. Se onneksi onkin kaverilta lainassa. :)

      Poista
  3. oi augustus! itsekin ostin tämän juuri antikvariaatin uutuuksia-hyllystä enkä ole vielä ehtinyt aloittamaan, toivottavasti kuitenkin pian!

    saako sulle antaa lukusuosituksia? jotenkin haluaisin kovasti tietää, mitä tykkäisit emma clinen tytöistä, se kun tuntuu jakaneen kirjabloggareita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tykkäät, tämä oli minulle kyllä ihana kirja. :) Ja saa toki! Tosin hieman mulla on Clinen Tytöistä ristiriitainen fiilis, se oli mulla luettavien listalla ja kirjastojonossakin, mutta poistin kun jäi vähän sellainen fiilis ettei ihan olisi minun kirjani. En sano, ettenkö sitä missään nimessä tulisi lukemaan, mutta nyt on ainakin sen verran paljon muitakin ihan jo konkreettisesti jonossa, että tuskin ihan heti tuo päätyy takaisin lukuvuoroon. Mutta katsotaan!

      Poista
  4. Kiitos esittelystä Laura. Ymmärrän nyt varata tälle sopivan ajan (lukupinossa on!), että jaksan keskittyä alun hankaluuksiin. Stonerin ja Butcher's Crossingin olen lukenut, ja molemmat olivat hienoja ja mieluisia. Antiikin Rooman historia on kyllä täysin unohtunut, pakko myöntää. Augustus korjatkoon puutteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kerran jos toisenkin tämän kirjan aikana selailin itsekin Wikipediaa antiikin Rooman ajoilta kerratessani perushenkilöitä, mutta onpahan taas opittu/kerrattu paljon uutta! Ja väittäisinpä, että näin ne hieman historian tunteja paremmin mieleen jäävätkin. Odottelen mielenkiinnolla mitä tästä kirjasta pidät, mukavia lukuhetkiä kun tämä vuoroon pääsee! :)

      Poista
  5. En ollut Stoneriin niin ihastunut kuin useimmat muut, mutta jotain hienovireisen vaikuttavaa siinä oli. Ohittaisiin tämän kirjan täysin epäkiinnostavana, ellei takana olisi sama kirjailija. Omassa lukupinossani on kuitenkin nyt sellaisia tiiliskiviä (mm. mainitsemasi Sinuhe odottaa kesäkirjana), etten kyllä hetimiten usko tarttuvani Augustukseen. Kuvauksesi sai kuitenkin kiinnostumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tämän voi ainakin mielessä pitää, jos joskus kaipaa hieman Stoner-henkistä kerrontaa ja historiallista fiktiota - tosin välillä tämä kirja oli niin hämmentävän ajankohtainen, että Rooman historia oli vain satunnaista pauhua ihmisyyden taustalla, Williams on upea luomaan hahmoja. Tsemppiä Sinuhen kanssa, se on kyllä ollut lukukokemuksena ainakin minulle hurjan suuri!

      Poista
  6. En uskaltanut lukea postaustasi kokonaan, sillä Augustus odottaa lukuvuoroaan hyllyssä. Minäkin rakastuin Stoneriin ja kun kerran Butcher's Crossingkin oli niin järkyttävän hyvä, olen jo valmiiksi haltioissani tästä. Sen verran silmäilin, että alkuosa ei ole mitenkään hotkaistavaa lukemista, joten kiitos varoituksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan mielenkiinnolla postausta ja ajatuksiasi tästä kunhan olet saanut luettua! :) Kun alusta pääsee eteenpäin, tarina rullaileekin jo ihanalla Williams-tyylisellä rauhallisuudellaan, nautinnollisia lukuhetkiä tämän parissa! :-*

      Poista
  7. Minulta on vielä se Stonerkin lukematta. En ole vielä kehittänyt niin suurta kiinnostusta kys. kirjaa kohtaan, että olisin edes päättänyt aionko sen lukea. Mutta jos luen Williamsilta jotakin, niin sen ainakin ensimmäiseksi.

    Tämä Augustus kuulostaa... hmm, sellaiselta, ettei ole minun juttu vaikka kuinka palkitsisi lopussa. :D Tosin pidin kyllä Sinuhesta enkä kokenut sitä järin raskaaksi, mutta ennakkoasenteeni olikin odottava ja toiveikas. Tämän Augustuksen kohdalla intuitioni huutelee minua takaovella ja käskee poistumaan paikalta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, välillä on niinkin! Joskus tosin sitä saa aina huomata, että niistä ennakkoluuloisimmin valituista lukukokemuksista tuleekin niitä tärkeimpiä, mutta toisaalta taas omaan lukumakuunsa varmasti kannattaa myös luottaa ja säästää se aika niille jotka oikeasti kiinnostaa. :)

      Poista
  8. Stonerin luettuani minulla oli sama tunne, josta kirjoitat blogisi alussa, omat sanat eivät riittäneet hienoa kirjaa kuvaamaan. Siirsin ja siirsin bloggausta, joka sitten jäi kokonaan. Butcher's Crossingista sitten kirjoitin heti, kun olin lukenut. Augustus odottaa minullakin kirjapinossa, ja ellei olisi muita "velvotteita", lukisin sen heti. Kahden upean kirjan jälkeen kolmannen aloittamista oikein odotan. Kiitos, kun varoitat kirjan alkuosalle. Kerron myös puolisolle, josta on myös tullut Williams-fani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Williamsissa riittää rakastettavaa, onneksi minulla on vielä tuo Butcher's Crossing lukematta niin on jotain mitä odottaa. :) Mutta kyllä, mitä vaikuttavampi kirja, sen haastavampaa siitä on sanoa mitään, tuntuu, että kaikki mitä itse saa kirjoitettua on lähinnä latteaa. Ja se tosiaan vain pahenee ajan myötä!

      Poista
  9. Oi, tämä pitää lukea. Ihastuin Stoneriin ihan kauheasti ja tämäkin kuulostaa juuri minulle sopivalta. Kesäkirjaksi tällainen hidastahtisempi sopisi varmaan tosi hyvin. Jos vielä on lämmin keli niin nautin uppoutumisesta tarinaan, joka hiljalleen vie ja aukeaa vasta kokonaisuutena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan mainio kesä-/lomakirja tämä varmasti onkin! Ei mikään raskas/vaikea, muttei silti myöskään "liian nopeasti" ahmaistava. Huomaan pitäväni itsekin tästä rauhallisuudesta hurjasti, ja sillä yhden kirjan lukemiseen menikin pitkästä aikaa "jopa" kaksi viikkoa, mutta toisaalta, juuripa niin siihen maailmaan pidemmäksi aikaa pääsikin uppoutumaan. Ihana kirja, toivottavasti sinäkin pidät. :)

      Poista
  10. Kehtaakohan tässä nyt sanoakaan, että Stonerin hienous jäi minulle hämärän peittoon. En saanut kirjaa luetuksi loppuun... muistan, miten kirjan alku eteni nihkeästi enkä jaksanut taistella sen kanssa kuin muutaman kymmenen sivua. Sen vuoksi tämä uusi suomennos on mennyt minulta olan kohautuksella ohi, mutta ehkäpä kuitenkin pitäisi uskaltautua kokeilemaan. Innostuksesi välittyy tekstistä hienosti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stoner on ehkä juuri niitä kirjoja, joiden hienoudesta ei hirveästi voi sanoa, jos sitä ei ole lukenut kokonaan. :) Ei sillä, että automaattisesti mitään olisit menettänyt, jos tunnistit jo alkuun ettei tunnu omaltasi, mutta se on sen verran hiljalleen aukeava ja kokonaisuudestaan vahvuutensa saanut, etten yhtään ihmettele että on pelkän alun perusteella tuntunut nihkeältä. Minulle tämä meinasi tuntua jopa puoliväliin, mutta onneksi pakotin itseni jatkamaan. :D

      Poista
  11. Innostus tosiaan välittyy hienosti, niin kuin MarikaOksa mainitsee, mutta - kuten hän - en minäkään päässyt Stonerin kanssa alkua pidemmälle ja päätin unohtaa koko Williamsin. Mutta ehkä minä vielä joskus kokeilen uudelleen, vaikkapa tällä kirjalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä ainakin ihan ehdottomasti voin suositella, hurjan hieno kirja jopa niille, jotka eivät antiikin historiasta ole kiinnostuneet. :)

      Poista
  12. Olenko ainut, joka ei ole lukenut ainoatakaan Williamsin kirjaa ja on siis jäänyt aivan kelkasta koko ilmiön suhteen? En oikein tiedä miksi, mutta en ole vielä ehtinyt/jaksanut innostua Williamsista, mutta kun ylistäviä arvioita tippuu vähän väliä, alkaa tuntua että pitäisi. Katsotaan josko joskus iskisi sellainen fiilis, että nyt on otettava selvää tästä kirjailijasta, muinainen Rooma kuulostaa ainakin miljöönä kiehtovalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, tuskin sentään! Mutta jos jotain luet, niin lue tämä, uskon että saattaisit Augustuksesta sinäkin pitää. :)

      Poista
  13. Stoner oli mahtava, mutta Butcers Crossing ei niinkään. Tekisi kuitenkin mieli kokeilla tätäkin. Täytyy vain valita aika sopivasti, koska kuten kirjoitat, Williamsin kirjat vaativat yleensä vähän kärsivällisyyttä! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä, tämä tosiaan valloitti sydämeni. :) Ihanaa, ajatonta kirjallisuutta.

      Poista
  14. Stonerin jälkeen ei ole tehnyt mieli lukea kirjailijalta mitään lisää. Ehkä Stoner jotensakin sillä tapaa ryösti pankin, että fiilis sen jälkeen on niin vahva edelleenkin, että epäröityttää tarttua mihinkään muuhun Williamsin kirjaan.

    Se mitä kirjoitat tuosta alun tahmasta, niin voi hyvin olla, että en pääsisi siitä yli. Kiinnostavasti tästä kyllä kirjoitat, joten katsotaan asiaa uudelleen sinä päivänä kun kärsivällisyyskäyrä on korkealla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän! Minäsuunnittelen aina lukevani heti samalta pankkiryöstäjältä lisää perään, mutta en kuitenkaan tahdo, ettei kirjat jää toistensa varjoon. Ja kun sitten aikaa on kulunut tarpeeksi, nouseekin kynnys hieman suureksi. Mutta kokeile tätä, ei se alku luotaantyöntävä ollut, eikä varmaan suurempaan kirjallisuusmäärään mikään vaikeinkaan, hitaampi vain kuin esimerkiksi Stonerissa. :)

      Poista
  15. En ole lukenut vielä Williamsilta mitään, mutta Stoner odottelee minua kirjahyllyssä. Myös tämä teos kiinnostaa, mutten osaa yhtään sanoa, milloin siihen tartun - valitsen luettavani nykyisin niin vahvasti fiilispohjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu tunne, niin minäkin teen! Nyt vain tosin näitä uutuuksia tullut siihen tahtiin, ettei hirveästi ehdi omaa fiilistään kuunnella, mutta kun on vähemmän "tämä pitää lukea pian" -kirjoja, on ihana vain fiilistellen valita seuraavaa, lukea yhtä tietämättä yhtään mihin sen jälkeen päätyy. :)

      Poista
  16. Minulla on Williams jäänyt vielä tutustumatta (jonkinlaista rimakauhua havaittavissa, kun tiedän, etteivät hänen kirjansa ole helpoimmasta päästä). Nautin tästä postauksestasi kovasti. On aina ihana lukea bloggausta, josta huokuu kirjarakkaus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne minusta kuitenkaan mitään vaikeimpia/raskaimpiakaan ole, hitaita ja pikkuhiljaa aukenevia ehkä kaiken nykykirjallisuuden tempoilun keskellä. :) Mutta ihana kuulla, kiva että tunne välittyi sinnekin asti!

      Poista
  17. Nyt vasta uskalsin lukea tämän postauksesi sillä luin kirjan juuri loppuun, ja siinä kävi niin kuin sanoit: loppu palkitsi lukijansa <3 Kirjan loppu on paitsi nerokas myös kaunista ja lumoavaakin luettavaa, sekä ennen kaikkea sitä juuri sitä Williamsia jota suuresti rakastaa.
    Sinulla vielä Butcher's Crossing edessä! Se nousi lukemisen jälkeen jopa vielä enemmän mieleenpainuvammaksi kuin mitä tuoreeltaan, sillä siinäkin on niin upeita havaintoja elämästä ja ihmisyydestä.

    Kirjakirpun Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihana kuulla, että se palkitsi sinutkin, kannatti tarpoa alkuosa! Sitä tämä kirja todella oli, nerokas ja lumoavan kaunis. <3 Meillä menee usein kirjamaut varsin mainiosti yksiin, joten odotan jo silläkin tuota vielä lukematonta Williamsiani kovasti!

      Poista
  18. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Varsinkin Roomassa kaksi kertaa käyneenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Rooma on taas kaikin tavoin aina ollut varsin vieras, ei ole ollut suurempaa kiinnostusta vierailla eikä historiantunneillakaan juurikaan innostanut. Mutta nyt sitten sitäkin enemmän, kaunokirjallisuudella on suuri voima. :)

      Poista
  19. Minä mietin myös hieman alussa että mitähän nyt, onkohan tämä minun kirjani ollenkaan. Mutta kyllä, kirjan jatkaminen palkitsi ja voi miten tästä nautinkaan. John Williams ja Ilkka Rekiaro <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli upea. Ja hienosti suomennettu, toden totta!

      Poista
  20. Stoner on mulla vielä lukematta ja se tuntuu olevan niitä kirjoja, joiden vuoro siirtyy aina kauemmas, kun muut menee aina ohi. Tämä kiinnostaisi teemansa vuoksi, varsinkin kun antiikin Roomasta olen lukenut hirveän vähän mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, se ei välttämättä ole aiheensa puolestakaan aina se kaikkein repäisevin. :D Ainakaan noin etukäteen, mutta suosittelen kyllä ehdottomasti tarttumaan, siihen tai tähän, jos vain yhtään mielenkiintoa löytyy!

      Poista
  21. Koin aivan samoin sen, että alkupuoli tuntui hajanaiselta eikä päässyt kovin syvälle inhimillisiin tunteisiin, mutta sitten jälkipuolisko ja erityisesti Julian näkökulma saivat pitämään kirjasta lopulta valtavasti. Lukemisen jälkeen oli ehdottomasti sellainen olo, että hieno kirja on nyt takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella jäi! Jäin itse jopa hieman jumiinkin kyseiseen tunteeseen, kun en ole oikein saanut muuta loppuun sittemmin luettua, mutta toisaalta: myös se on minulle merkki erityisestä lukukokemuksesta, kun kaikki muu sen perään tuntuu lähinnä lattealta. :)

      Poista
  22. Tämä vei loppupuolella täysin mukanaan! Aivan karmiva oli Julian kuin myös monen muun kohtalo Antiikin Roomassa. Mykistyin melkein :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se todella teki! Hurjan hieno, tähän pitää palata vielä uudelleen.

      Poista