keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

HELMIKUUN LUETUT


Helmikuussa ostin joka viikko kaksi tulppaanikimppua, vietin talvilomaa ja kävin siskon kanssa Kolilla. Matkustin junalla yhteensä 10 tuntia, joista 7 katselin vain ikkunasta ulos ja kuuntelin musiikkia. Join yhteensä aika monta lasillista skumppaa, kaikkein parhaan niistä ystävän seurassa, appelsiinimehuun sekoitettuna perjantaibrunssilla lomaviikollani tai samaisena iltana (ja sitä seuraavana vähän) siskon sohvalla, vaikka luultiin ensin juovamme valkoviiniä. Maksoin 12 euroa kahvilan ylihintaisesta kauralatesta ja leivästä, ja sen jälkeen olen syönyt noin kolmekymmentä viipaletta ruisleipää hummuksella, avokadolla ja iduilla kotona. Join enemmän kahvia kuin aiemman elämäni aikana yhteensä, ja ostin yhden elektronisen maidonvaahdottimen kotilateille, tosin siskolle lahjaksi. Söin monta kertaa ulkona, parhaiten Kerubin punajuurihampurilaisen äärellä Joensuussa. 

 

Kirjoitin noin kolmekymmentä sivua erilaisia esseitä ja oppimistehtäviä, mutten kuunnellut yhtään kokonaista verkkoluentoa, vaikka noin kymmenen piti. Skippasin yhden tenti, mutta palautin tehtäviä, joita olisi tarvinnut vasta toukokuussa tehdä. Luin yhteensä kahdeksaa eri kirjaa, joista yhden jätin kesken, ja kolmen kanssa olen taiteillut edelliset kaksi viikkoa. Luin parhaimmillaan kirjan yhden päivän aikana, mutta useimpana päivänä loppukuusta en avannut yhtäkään.  Luin kokonaan Paul Austerin Sattumuksia BrooklynissaBea Uusman Naparetki - Minun rakkaustarinani -kirjan sekä Chimamanda Ngozi Adichien Huominen on liian kaukana George Saundersin Joulukuun kymmenes -novellikokoelmat, ja rakastin niitä kaikkia oikeastaan aika huomattavankin paljon, Uusman Naparetken ostin itsellenikin nettidivarista.

 

Kuukauden aikana aaltoilin niin, etten muista muutamasta viikosta mitään, ja muutamat taas ovat lemppareitani pitkään aikaan. Näin enemmän ystäviäni kuin aikoihin, kuukauden sisään oikeastaan kaikkia kaikkein tärkeimpiä kerran. Rapsutin Elviä noin sata kertaa, ja havahduin öisin yhtä monesti siihen rakkauden määrään, joka vieressä poikittain nukkuvasta, itsekseen maiskuttelevasta pikkukoirasta voikaan lähteä. Ja sanoin ehkä tuhat kertaa, että valoa kohti, mutta todella tarkoitin sitä. Oi kevät, sinähän alat olla jo täällä. 

8 kommenttia :

  1. Skumppaa, maidon vaahdotusta ja opiskelukiireitä kuului omaankin helmikuuhuni, joka oli kyllä lukemisen kannalta ihan surkea. :D Hyviä kirjoja sait luettua aaltoilusta huolimatta! :) Naparetki on ihana, Adichiekin olisi omalla lukulistalla odottamassa... Hyvää maaliskuuta, onneksi ihan kohta on jo kevät! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu neljä kirjaa kuussa on jo oikeasti minullekin paljon, vaikka hieman tyhjemmällä kalenterilla onkin tullut lähiaikoina päästyä enempiinkin. Ja kiitos sitä samaa sinnekin, kyllä se kevät ja valo sieltä tulee :-*

      Poista
  2. Oi helmikuusi kuulostaa hauskalta! Kevättä kohti. :)

    VastaaPoista
  3. Muistan kun kaipailtiin syksyllä kevään perään ja nythän se alkaa jo olla täällä, selvisimme! Ihanaa, miten pirteämmäksi sitä olonsa tuntee kun on koko ajan valoisampaa ja valoisampaa.

    Tekis kamalasti mieli lukea jo Uusman Naparetki, mutta en uskalla nyt varata kirjastosta mitään, kun luettavaa on tällä hetkellä ihan tarpeeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Ja hah, tunnistan saman, minulla on aivan valtava tuo ihan konkreettinen luettavien pino tuossa sängynpäädyssä. Saa nähdä ehdinkö kaikkia kirjastolainoja edes lukea, harmi jos en kun olen niitä jonotellut kuukausia ja samanmoiset edessä, jos palautan. :D Mutta Uusma on kyllä hyvin nopeasti luettu, toimii isompienkin lukupinojen välissä! ;>

      Poista