sunnuntai 5. helmikuuta 2017

BEA UUSMA : NAPARETKI - MINUN RAKKAUSTARINANI

BEA UUSMA : NAPARETKI - MINUN RAKKAUSTARINANI
♥ ♥ ♥ ♥
290s.
Like 2015
Alkuteos: Expeditionen : Min kärlekhistoria
Suomennos: Petri Stenman

Vuonna 1897 Salomon Andrée lähtee kolmihenkisen tutkimusryhmänsä kanssa kohti Pohjoisnapaa vetyilmapallolla. Matkaan on yritetty jo edellisvuonna, mutta koska palloa kuljettava tuuli ei suostu kääntymään oikeaan suuntaan, ja napajäätikön talvi on tuloillaan, joutuu seurue lykkäämään lähtöään ensi kesään. Heinäkuussa 1897 kuitenkin lykästää, tuuli kääntyy etelästä kohti pohjoista, ja valtavalla silkkikankaalla verhoiltu vetyilmapallo täytetään, köydet irroitetaan ja matka kohti pohjoista voi alkaa. Ihan putkeenhan se tosin ei mennyt, laskelmat olivat kiltisti kutsuttuna hieman ylioptimistiset, kukaan ei muistanut huomioida laahausköysien irtoamismahdollisuutta, ja 30 päivän odotettu, hallittu ilmalento 150 metrin korkeudessa muuttui yhtäkkiä paikoillaan leijailuksi 700 metrissä ja lopulta täysin hallitsemattomaksi etenemiseksi vuotavalla vetyilmapallolla ahtojäiden yli. Varsin pian kunnianhimoisesta tutkimushankkeesta jäikin jäljelle tarina vain siitä, kuinka kaikki meni kerralla, no, vituiksi.

"Jää ei ole itseasiassa lainkaan valkoista. Matkallamme pohjoiseen jään väri muuttuu valon mukana jokaisella ohittamallamme leveysasteella. Joka aamu, kun katson ulos hyttini ikkunasta, päätän mikä saa olla päivän väri. Minä valitsen värinäytteen, joka sopii mahdollisimman tarkasti jään väriin, ja tulostan sen tulostimellani. -- Tapetoin seinät kaikilla värinäytteilläni päivä toisensa jälkeen. Minä vaihdan ja parantelen. Minä pidän kiinni päältä katsoen merkityksettömistä yksityiskohdista. Tavattoman pikkutarkkaa tutkimusta. Tosissaan, ja kuitenkin leikillään."

Bea Uusma on ruotsalainen lääkäri, kirjailija ja kuvittaja, joka otti sattumoisin tylsissä juhlissa käteensä Andrée-tutkimusmatkasta kertovan kirjan, ja lievästi sanottuna hurahti. Hän omisti elämästään 15 vuotta lähes pakkomielteiselle tutkimukselle, selvitykselle siitä, miksi kaikki meni niin kuin meni, miten noinkin kunnianhimoisesti alkanut suunnitelma kääntyi siihen pisteeseen, että viikkokausia jäälautoilla tarponeen kolmihenkisen tutkimusryhmän tarina päättyi Valkosaarelle, viimein löytyneelle kiinteälle maalle. Päiväkirjamerkinnät loppuivat lähes samantien saaren löydyttyä, ja pian, tavalla tai toisella kaikki kolme kuolivat. Yksi löytyi haudattuna kallionkolosta, toisen luut istuivat kallionkielekkeellä, kolmas vaipui syvään uneen makuupusissaan. Tai niin on ainakin arvailtu. 

Uusma nappaa lukijansa mukaan omaan maailmaansa aivan ensimetreiltä asti. Kirjaan tarttuessa tuntuu melkein uskomattomalta, miten yhtäkkiä asia, josta ei ole etukäteen tiennyt mitään, saati millään tasolla ollut siitä edes oikeastaan kiinnostunut, vetää Uusman palossa mukaansa, saa yhtäkkiä janoamaan vastauksia, kehittelemään omia skenaarioita, täyttämään niitä aukkoja, jota tutkimusryhmän päiväkirjat, edellisten tutkijoiden teoriat ja ruumiinavaustiedot väleihinsä jättävät. Kirja on visuaalisesti kaunis, se on kirjoitettu niin mielenkiintoisesti, että omaakin mieltä piinaa kolmen ruotsalaismiehen arvoituksellinen kohtalo. Se on leikkaus paitsi epäonniseen tutkimusmatkaan, se on myös tutkielma jäästä, aikavyöhykerajoilla leikkimistä Pohjoisnavalla, matkasta oman itsensä sisälle. Mutta ennen kaikkea on se on kertomus niin suuresta intohimosta,  sellaisesta, joka saa ihmisen vaihtamaan ammattia ymmärtääkseen enemmän, hyppäämään viikkokausiksi jäänmurtajalle, käyttämään satoja tunteja omasta elämästään selvittääkseen jotain, mihin kukaan ei ole voinut antaa varmaa vastausta. Se on tarina pakkomielteestä, jonka ehkä jo paikoin aavistelee olevan hieman epätervekin, mutta silti se on kaunis ja lempeä, muistutus siitä, että ne, keillä on jollain tapaa hieman erilainen tapa katsoa ja tutkia maailmaa kuin meillä keskiverroilla, on myös pakkomielteisyytensä lisäksi taipumus synnyttää uutta. Luoda tarinoita, kirjoja, taidetta, tutkimusta. Ja juuri sitä meidän maailmamme tarvitsee saadakseen itselleen kauniit raamit.

Ihan täysin en tämän kirjan matkassa kuitenkaan hurahtanut, en rakastanut sitä sillä palolla, jollaisesta monesta muusta kirjablogista saa lukea. Hurjan mielenkiintoisen se oli, jopa niin, että se täytynee omaksi hankkia, mutta siinäkin puhutteli silti eniten se kirjan visuaalisuus, paperin tuntu sormissa. Mutta lukea tämä ihan ehdottomasti kannattaa. Etenkin jos naparetket eivät voisi vähempää kiinnostaa.

Helmet-haaste 2017: 16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja

14 kommenttia :

  1. Minua tämän kirjan tutkimuskohde ja hurahduksen aihe taas kiehtoi heti, kun siitä kuulin. Ja hirveän kiinnostavaa tuo kirjailijan intohimo ja pakkomielteisyys. Tämä kirja minun täytyy lukea tänä vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue, tämä on kyllä ollut huomionsa arvoinen teos! Olin merkannut tämän itselleni luettavaksi jo viime kesänä, jotenkin kyllä kiinnostunut aiheestakin kaukaisesti, mutta enemmän tartuin siihen silti kehujensa saattelemana. Ei todella tarvinnut pettyä. :)

      Poista
  2. Naparetki oli kyllä (kaikessa karmivuudessaankin) niin mielenkiintoinen, että olihan se pakko lukea melkein yhdessä yössä! Mua kyllä yleensäkin kiinnostaa tällaiset oikeasti tapahtuneet mysteerit. :) Mielestäni Uusman spekulaatiot retkikunnan lopun vaiheista olivat myös todella uskottavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on, minäkin luin tämän vuorokaudessa kun en malttanut laskea käsistäni! Ne on uskottavia, kyllä, ja siihen nähden miten kauan Uusma on aiheeseen elämässään aikaa käyttänyt, hän on saanut aikaan harkitun ja tiiviin teoksen, joka pysyy kasassa hienosti. :)

      Poista
  3. Minäkin luin tämän oikeastaan yhdeltä istumalta, heinäkuun helteessä jos oikein muistan :D Naparetki oli kyllä lumoava ja visuaalisesti niin hieno ettei tule mitään vastaavaa mieleen. Olen miettinyt hankkivani tämän omaksi asti, mutta vielä se ei hyllystä löydy. Hieno bloggaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Olet hyvin vahvasti se syy, miksi tähän tartuin, olen niillä heinäkuun helteillä postauksesi tästä luettuani sen itsekin luettavien listalle laittanut. :D Nyt joku aika sitten ajattelin, että tämähän sopisi paitsi vuodenaikaan, myös Helmet-haasteen muutamaankin eri kohtaan ja niinpä se itselleni kirjastosta varasin. Että kiitos kun jaoit ihastuksesi tätä kohtaan, se todella jäi mieleen, kuten kirjakin!

      Poista
  4. Minulla on tämä ehkä lukulistalla, no, on tai ei, olen tämän kyllä joskus ajatellut lukea. Tavallaan kiinnostaa, tavallaan ei, mutta koska tätä on kehuttu, niin uskon, että voisin tästä pitää tai ainakin mielenkiinnolla lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten olin ihan varma että olit lukenut tämän jo? Ehkä sekoitin siihen Rämön Islanti-kirjaan, luonto ja jäämeri jne.. :D Mutta suosittelen tätä kyllä ehdottomasti, uskoisin että voisit pitää tästä. :)

      Poista
  5. Löysin tämän syksyllä kirpparilta ja monien suositusten ansiosta uskalsin ostaa omaksi. Ajattelin lukea tämän vielä tänä talvena, mutta katsotaan nyt miten pian siihen tartun. Aihe kyllä kiinnostaa kovasti ja kirja näyttää kauniilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä ihana löytö! Ajattelin ensin itsekin tämän joskus metsästäväni, se löytämisen riemu on ihanaa kun on jotain pitkään etsinyt, mutta olin malttamaton ja tilasin nettiantikvariaatista :D

      Poista
  6. Mielessä on ollut tämänkin lukeminen, kun voitti Blogistanian Tiedonkin silloin, öh, viime vuonnako se oli. Periaatteessa kaikenlainen tutkimusmatkailu kiinnostaa, ja etenkin kun tämä teos taitaa kertoa myös paljosta muusta siinä ohella. Listan jatkoksi vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasinkin nyt tämän uusimman äänestyksen ohella, että tämä oli edellisvuoden voittanut! Tämä on helppo ja nopea kirja lukea, toimii vähän välipalanakin paksumpien/vaativimpien välissä. :)

      Poista
  7. Hauska huomata, että muutkin ovat ahmineet tämän kirjan yhdeltä istumalta :D Luin itse Naparetken viime jouluna, ja ehdottomasti oli kyllä lukemisen arvoinen kirja. Pitäisi varmaan itsekin hankkia tämä omaan hyllyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tätä ei hirveästi saanut laskettua käsistä kun sen kerran oli aloittanut! :D Loistava välikirja hieman raskaampien väliin, mutta jo itsessäänkin kyllä ihana lukukokemus!

      Poista