tiistai 12. heinäkuuta 2016

CHIMAMANDA NGOZI ADICHIE : WE SHOULD ALL BE FEMINISTS


CHIMAMANDA NGOZI ADICHIE : WE SHOULD ALL BE FEMINISTS 
♥ ♥ ♥ ♥
48s.
Anchor 2014

Chimamanda Ngozi Adichie on yksi lempikirjailijoistani. Puolikas keltaista aurinkoa on hurjan upea romaani, Purppuranpunainen hibiskus viehätti ja Kotiinpalaajat omalla tavallaan pysäytti. Ja sen lisäksi, että Adichie kirjoittaa upeaa ja syvää fiktiota, on hänellä myös omana kirjailijapersoonanaan hyvin tärkeää asiaa. Sellaista, jota aika monenkin olisi syytä kuunnella.

Olin aiemmin katsonut Adichien TED-puheen The Danger of A Single Story, ja pitkään suunnitellut katsovani myös tämän feministisemmän puheenvuoron. Nyt kuitenkin tuon puheen perusteella kirjoitetun pienen kirjasen löysin edestäni muutamalla hassulla dollarilla New Yorkista, joten nappasin sen metrolukemiseksi, jossa jo muutamalla Manhattanin vertikaalisesti halkovalla matkallani sainkin nopeasti luetuksi. Ja ollakseen noinkin pieni kirja, oli Chimamanda Ngozi Adichiella jälleen tärkeää sanottavaa.

"Both women and men will say, 'I did it for peace in my marriage.'

When men say it, it is usually about something they should not be doing anyway. Something they say to their friends in a fondly exasperated way, something that ultimately proves to them their masculinity - 'Oh, my wife said I can't go to clubs every night, so now, peace of my marriage, I go only weekends.'

When woman say 'I did it for peace of my marriage', it is usually because they have given up a job, a career goal, a dream."

Kirjasta lukiessa tulee mieleen, ettei Suomea ihan turhaan ole valittu maailman sosiaalisesti edistyksellisimmäksi maaksi. Kun Ngozi Adichie kuvaa naisen asemaa niin Nigeriassa kuin Yhdysvalloissakin, tulee monessa kohtaan mieleen, että onneksi meillä on paremmin. Meillä ei naisten lähtökohtaisesti tarvitse kasvaa ajatukseen, että jokainen valinta ja teko saattavat johtaa huonompaan asemaan naimamarkkinoilla. Meillä kouluun pääsee lähtökohtaisesti taitojen, ei sukupuolten perusteella. Me olemme saaneet ääneestää yli sata vuotta, omassa lähikuplassani miesten ja naisten työt ovat jakautuneet aina hyvin vahvasti omien kiinnostuksenkohteiden mukaan, ei sukupuoliroolien.

Ja silti meillä on vielä hurjasti tekemistä. Meillä edelleen naisen urakehitys hiipii jäljessä, koska isät jäävät edelleen harvemmin lasten kanssa kotiin. Laskut tuodaan lähtökohtaisesti miehelle,  koska ajatus perheenpäästä ja elättäjyydestä elävät edelleen tiukassa. Sinkkuelämäänsä juhliva mies on kunnon pleijeri kun taas nainen kauhee rotko. Ja tyttölapsi on onnistunut, kun on sievä ja rauhallinen, pojat taas ovat poikia, oli toista juuri lyöty nenään tai upotettu pää vessanpyttyyn.

Mutta silti ennen kaikkea, tämä pieni kirja on tärkeä, koska se on muistutus siitä, miksi jokaisen meistä aidosti tulisi olla feministi. Ja feministi sen sanan varsinaisessa merkityksessä, siinä, joka ajaa sukupuolten välistä tasa-arvoa, ei vastapuolen mustamaalaamassa miesvihakuvassa, jossa poltetaan rintaliivejä ja kasvatetaan kilpaa kainalokarvoja. Vaan siinä aidosti suvaitsevaisessa ja tasa-arvoisessa ympäristössä, joka keskittyy siihen, että meillä on vapaus valita. Vapaus olla kotona, jos haluamme, vapaus tehdä uraa jos haluamme. Ei feminismi ole sukupuolierojen häivyttämistä, se on mahdollisuuksien tasaamista. Ja sen tärkeän viestin tämäkin kirja antaa, ja siksi toivon, että tämä myös pikimmiten jo käännettäisiin myös suomeksi, tätä(kin) keskustelua kun on erityisen tärkeä ylläpitää, jotta asiat voisivat muuttua. Jotta asiat muuttuvat.

9 kommenttia :

  1. Hurjan hyvä kirjoitus! Mieleeni tulee myös sellainen vertaus, että naisen tehtävä on hankkia lapsia. Jos hän jättää lapset hankkimatta, häntä voidaan pitää jotenkin outoa. Sen sijaan miehen on ihan ok olla hankkimatta lapsia. (Tai siis tietysti siihen tarvitaan se toinenkin osapuoli, mutta tiedät varmaan, mitä tarkoitan...)

    Haluaisin vielä kysyä yhtä asiaa, joka ei mitenkään liity aiheeseen. Toimiiko sulla Blogger ihan normaalisti? Itse nimittäin huomasin eilen, että blogini kaikki kuvat olivat siirtyneet vasempaan reunaan, vaikka niiden pitäisi olla keskellä! :O Sain ne muokkaamalla siirrettyä oikealle paikalle, mutta nyt blogissani on vielä muutama muu ongelma... Ei todellakaan huvittaisi alkaa korjata niitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on.

      Ja nyt en ole kyllä mitään ongelmia huomannut, oon tehnyt suurimmat asetukseni tonne html-koodiin itse, samoin teen postaukset pääosin sitä kautta, joten ei yleiset blogger-bugitkaan hirveästi häiritse. Ei kai se muuta auta kuin korjailla itse jos ei muuten tottele. :--)

      Poista
    2. Näyttäisi toimivan ihan normaalisti nyt. :)

      Lainasin muuten kirjastosta sen Astrid Lindgrenin omaelämäkerran. En ole lukenut sitä kuin parikymmentä sivua, mutta vaikuttaa kyllä tosi mielenkiintoiselta kirjalta! :)

      Poista
  2. Ihmettelen myös, miten tätä ei ole jo saatu suomeksi. Ruotsissahan tämä kirjanen jaettiin kaikille lukiolaisille. Pieni tärkeä kirja, jossa on paljon asiaa. Adichie tosiaan on minunkin lempikirjailijoitani ja harmittaa vietävästi, että missasin hänet, kun hän oli vieraana Helsingin kirjamessuilla jokunen vuosi sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Adichien puheita ja esiintymistä olisi kieltämättä ollut kyllä aika mieletöntä päästä itsekin katsomaan! Huikea kirjailija, tärkeä pieni kirja, tämän suomentaminen olisi kyllä varsin merkityksellistä.

      Poista
  3. Tärkeä kirjoitus, tärkeä aihe! Adichie ei ole minulle tuttu kirjailija, mutta katsoin mainitsemasi TED-puheen ja lisäsin hänet ison huutomerkin kanssa lukulistalleni. Sattuman kaupalla siskollani on juuri lainassa hänen romaaninsa Americanah, joten katsotaan, ehdinkö tarttua siihen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tarkemmin. Kotiinpalaajat oli minulle Adichien tuotannosta jotenkin se vaikein kirja, ehkä juuri siksi, että olen valkoinen enemmistön edustaja, en maahanmuuttajuutta nähnytkään. Ja silti yksi tärkeimmistä, koska on välillä hyvä muistaa, ettei kaikkea kirjallisuutta suoraan meille kuulukaan suunnata. :)

      Poista
  4. Feministinen kirjallisuus on lähellä sydäntä, ja haluaisin ehtiä lukemaan sitä enemmän. Tämän luin joskus alkuvuodesta ja se oli kyllä hyvä! Voisin kuvitella, että tämä olisi hyvä kirja lukioon, ehkä jopa yläasteelle luettavaksi, nimenomaan sen keskustelun herättämisen kautta. On tosi harmi, että tällainen helmi on toistaiseksi mennyt suomentajilta ohi, jospa saataisiin se joskus! En ole lukenut Adichielta muuta kuin tämän, mutta pitää kyllä korjata se(kin) vääryys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tämä sai kyllä minutkin kiinnostumaan viekä laajemmin aiheesta lukemaan, harmi kun niin huonosti löytyy suomennettua kirjallisuutta, ainakaan suomennoksia niistä jotka itseäni eniten kiinnostaisi. Toki tää ebglanniksi lukeminenkin sujuu, mutta näitä olisi tärkeä kääntää jo ihan yleisen tietoisuuden laajentamisen vuoksi. :)

      Poista