maanantai 20. kesäkuuta 2016

ENNI MUSTONEN : PAIMENTYTTÖ (SYRJÄSTÄKATSOJAN TARINOITA #1)

 

ENNI MUSTONEN : PAIMENTYTTÖ 
♥ ( ♥ )
363s. 
Otava 2013

Kyläilin viikko sitten viikonloppuna 83-vuotiaan isotätini luona Kuopiossa, ja palasin tänne kesämökin rauhaan kymmenkunta kirjaa taas kerran rikkaampana. Jos joku on ihanaa, niin se on rakkaiden ystävien ja sukulaisten kirjahyllyt, ja etenkin tämän nimenomaisen tädin aivan mahtava kirjamaku, näiden löytöjen parissa kun ei juuri koskaan pety. Tälläkin kertaa mukaan lähti niin Munroa, Waltaria kuin Tove Janssoniakin, ja nappasipa isotäti pinon päälle vielä Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoiden kolme ensimmäistä osaakin, kehuen ihaniksi ja lempeiksi maalaiskuvauksiksi. 

Enni Mustonen -kirjailijanimellä kirjoittava Kirsti Manninen on minulle nimenä tuttu, mutta kirjailijana tätä ennen vieras. Eniten hänen töitään olen päässyt ihastelemaan Hovimäki-sarjassa, juuri siinä ihanassa Ylellä näytetyssä Suomen historiaan sijoittuvassa hömppädraamassa, jonka DVD-boksitkin piti ihan kotiin asti saada. Se on juuri sitä ihanaa viihdettä, maalaisromantiikkaa ja kulttuurihistoriaa, jonka parissa viihdyn, ja siksi ajattelin, että tämäkin kirjasarja saattaisi hurmata minut täysin. Että kun muut lukee kesähuumassa chick lit'iä, minä voin lukea näitä.

Tarina lähtee liikkeelle Sipoossa lypsäjäntyttärenä elävän 13-vuotiaan Ida Erikssonin vaiheista, hetkistä kun äiti on kuolemansairas ja itsellä on katras torpparin lehmiä kaitsettavana. Ennustettavasti äiti kuolee heti ensimetreillä, ja orvoksi jäänyt tyttö päätyy tutun torpparin piian avustuksella navettapiiaksi kartanolle, ensin keskelle muita hempukkamaisia piikatyttöjä ja sieltäpä sitten karjakkoneiti Matildan helmoihin. Monen "dramaattisen käänteen" kautta Ida on lopulta sisäpiikana itsensä Z. Topeliuksen talossa ja lunastaa, tietenkin, paikkansa kieli- ja säätyerojen läpi kartanossa. 

Ja huhheijaa mitä soopaa sitä tuli nelisen sataa pokkarinsivua juuri luettua. Idea on ihana, ja jotenkin haluaisin tästä tykätä ihan hurjasti, mutta kun tarina oli kirjoitettu kuin mistään mitään ymmärtämättömälle vähämieliselle, ei pisteet kovin korkealle nousseet. Juu, ehkä hieman epäkorrektisti sanottu, mutta jos kertoja antaa jatkuvasti ymmärtää kaikella jankuttavalla toistollaan ja jok'ikisen pilkun auki selittämisellään, että lukija nyt vain on niin pönttö, ettei se vähemällä pärjää, alkaa sitä hermostua helpommastakin.

Ja se toisto tässä ärsyttääkin eniten. Kielimuuri, joka oli luotu äärimmäisen kömpelöllä "yksi lause ruotsiksi, ja sitten toistona tietenkin sama suomeksi" -rakenteella, häiritsi alkusivuilta asti. "Ida är så snäll", sanoi mamselli, ja kiltiksi toki Ida itsensä tunsikin. "Tack för maten", sanoin kiittäen ruoasta. Ihanko oikeasti? Ensinnäkään kielikysymyksellä ei keskellä tätä hömppää ollut niin suurta merkitystä, että sitä nyt koko kirjan läpi olisi kannattanut korostaa, ja siksi toisekseen jos tuon tasoista on koko romaanin dialogi, alkaa tulla hieman ikävä hyvin kirjoitettuja kirjoja. Kieli kirjassa muutenkin oli jotenkin todella kuivaa, kaikki mahdollinen kuolemista onnettomuuksiin vain tapahtui ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta saati jälkikäsittelyä, päähenkilö Ida oli yhtä pösilö kuin kirjailija ilmeisesti lukijankin kuvittelee olevan, vaikka hänestä maalataankin raivostuttavan neitseellistä kuvaa "lilla Idana", jonka päähän ei taida tulla mitään oma-alotteisesti ilman istutustöitä, sen verran yllätyksenä kun kaikki tuolle tytölle tuntuu tulevan. Miljöön Mustonen/Manninen osaa kyllä upeasti luoda, kaikki ajankuvassa oli ihanasti kohdallaan. Mutta kun koko muu sisältö paketissa on kömpelö ja vähän väärällä kädellä kansien väliin heitettyä, ei se enää mitään pelasta. Viimeiset sata sivua luin väkisin, olisin lopettanut kesken, jos en olisi jo näin pitkällä. 

Ja silti tuo toinen osa tuossa pöydän kulmalla ihan vähän kiinnostaa kuitenkin enemmän, hahah. Että aivot narikkaan, ja seuraavan suurmiehen piiaksi, mikä tässä kioskitason hömpässä onkin se juttu, ettei lukemista sitten uhoistaan huolimatta koskaan lopeta yhteen osaan? No, jotain muuta nyt kuitenkin ennen sitä, ehkäpä vaikka Alice Munroa. Sen ei luulisi pettävän.

19 kommenttia :

  1. Raikkaasti kirjoitettu juttu! Sinä sait kuitenkin luettua koko kirjan. Minä nimittäin aloitin pari viikkoa sitten, kun halusin lukea jotain kevyttä ja viihdyttävää, mutta hyvää. Kirja jäi kesken, vaikka toivoin minäkin pitäväni tästä.

    T. Lumiomena-blogin Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja paljon se vaatikin! Jos jättäisin kirjoja kesken, tämän kohdalla olisin tehnyt sen kolmesti, mutta urhoollisesti porskutin loppuun saakka :-D No, voipahan sanoa lukeneensa, ei se onneksi ihan kärsimystä kuitenkaan ollut, ymmärrän kyllä miksi tätä on hehkutettu. :>

      Poista
  2. Kuten jo goodreadsissa kommentoin, niin minä en ole jaksanut näitä edes yrittää. Ei tunnu yhtään omalta ja postaukseksi jälkeen olen aika varma, ettei oma juttuni olekaan :D

    Tuli muuten tuosta isotädistäsi mieleen, että minun ehkä vähän salainen ja oudohko ajatukseni on, että jos elän vanhaksi, niin haluan olla juuri se hassu isotäti, jolla on kattava kirjahylly täynnä laidasta laitaan laadukkaita kirjoja, joita lähipiiri voi sitten lainailla. Haha, no täytyy toivoa, että elän vanhaksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha joo et todella mitään menetä! Mulla oli aiemmin mennyt tää sarja aivan ohi, joten ei ollut mitään ennakko-odotuksia, mutta ei sekään näemmä tätä pelasta suuntaan tai toiseen. :D

      Mutta ei lainkaan outo vaan erityisen ihana haave! <3 haluaisin itsekin yhtä isot ja laadukkaat kirjahyllyt kuin tuolla tädilläni ja mummillanikin on, ne on ihania!

      Poista
  3. Kommentoin tähän postaukseen, että lainasin tänään kirjastosta mm. viime postauksessa hehkuttamasi Auringon aseman! :) Vielä en ole aloittanut sitä lukea, mutta kyllä sekin päivä vielä lähitulevaisuudessa tulee. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kerrothan sitten mitä pidit! :)

      Poista
  4. Olipa kiinnostavaa lukea tästä ihan erilainen arvio kuin yleensä. Ymmärrän tuon kielijutun; minuakin se hämmentää joka kerta ja mietin, eikö sitä olisi voinut jättää pois kokonaan. Itse on kuitenkin pitänyt sarjasta, etenkin Lapsenpiiasta ja Emännöitsijästä, koska Mustonen kuvaa kulttuurihistorian merkkihenkilöitä kiinnostavasti ja luo heistä aidonoloisia. Näissä myös Ida alkaa saada enemmän särmää ja itsevarmuutta, kun ihan ensimmäisessä osassa en ihan täysin hänestä vielä pitänyt.

    Minäkin muuten nappasin tuon Auringon aseman vinkkilistalleni ed. postauksestasi. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta alkaa kyllä tuntua että antanen sarjan toiselle osalle kyllä ihan mielellänikin mahdollisuuden, jospa se edes vähän nostaisi tän avausosankin fiiliksiä. :) Jotain koukuttavaa kun tässä kuitenkin on. Ja hauska kuulla, toivottavasti on mieluinen! :>

      Poista
  5. Voi ääk, mulla on ollut tämä lainassa jo melko pitkään (tuli vielä vahingossa sellainen jättikokoisella fontilla tehty painos, näkeepähän ainakin lukea, kun mun silmät väsyy aika herkästi ja rivit alkavat pomppia :D) ja ajattelin lukea sen suht pian. Rakastan historiallisia romaaneja, joten en usko lukemisen kaatuvan ainakaan siihen, mutta etenkin tuo liika selittäminen ja lukijan aliarvioiminen ja ruotsinkielisten repliikkien "suomentaminen" kuulostaa kieltämättä ärsyttävältä. No, katsotaan mitä tapahtuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ne kieltämättä oli, mutta jospa osaisit minua paremmin ne ohittaa, on näistä kuitenkin niin moni tykännytkin. :) Suosittelen kyllä näille mahdollisuuden antamaan, jättää sitten vaikka itseäni armollisemmin kesken jos ei omalta tunnu!

      Poista
  6. Tuo suomentaminen on varmaan tehty ajatellen vanhempia lukijoita. Mummini ei nimittäin osaa ruotsia ja hänellä on nämä kirjat olleet luettavana :) Itsekin pitäisi varmaan kokeilla tätä kirjaa, vaikka sitten sen 100 sivua vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toki ymmärrän miksi se on tehty, se vain on niin huonosti tehty, että se tekee aika paljon hallaa koko kirjan rakenteelle. Vähän halpa ratkaisu kun kieli- tai säätyasioihin ei kuitenkaan oikeasti kunnolla sitten muuten paneuduta. :) mutta anna ihmeessä mahdollisuus, on tässä oma koukkunsa!

      Poista
  7. Mä oon lukenut paljon Enni Mustosen/ Kirsti Mannisen kirjoja, varsinkin nuorempana. Viime vuosina on jäänyt historiallinen fiktio aika vähälle, historiaa pääainenna opiskelleena ja historian opettajaksi valmistuneena luen niitä vähän turhan kriittisesti ja takerrun epäolennaisuuksiin. Lukukokemus vähän kärsii. :D Vähän ehkä harmi. Tykkäsin aiemmin erityisesti Mustosen Koskivuori-sarjasta, voisikin kokeilla mitä mieltä olisin siitä nyt. Tätä uutta kirjasarjaa en oo lukenut vielä ollenkaan.

    Hovimäki oli muuten teininä maailman ihanin tv-sarja. Ja tykkään ja katson sitä kyllä edelleen, kun asennoidun kytkemään sen kritiikki-vaihteen pois päältä. Kiva kuulla, että muutkin on sitä katsoneet, teininä oli aika yksin tän sarjamieltymyksen kanssa. :D

    Essi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voin uskoa, omallakin pienellä tuntemuksella asiavirheet häiritsevät, mitä se sitten on kun vielä oikeasti on itsellään syvempää tietoa kuin kirjailijalla taiteilijan vapausten jälkeenkin :D Mutta juu, itseasiassa äitini on lukenut Mustosta/Mannista myös paljon, ja noita muita sarjoja on enemmän kehunutkin. Tämän saman ensimmäisen osan on hänkin lukenut, eikä suuremmin välittänyt itsekään, mutta kehoitti muulle tuotannolle antamaan silti mahdollisuuden. :)

      Ja voi, Hovimäki on ihana! Ei ehkä se trendikkäin tv-sarjaihastus, mutta sitäkin parempi, eli yksin et todella ole :>

      Poista
  8. Sain äsken luettua Auringon aseman. Tunnelma oli paitsi ehkä vähän surullinen, myös sanoin kuvaamaton. Uppouduin kirjaan niin, että välillä kuvittelin itseni tyttären, välillä Anun asemaan.

    Jos minun pitäisi lyhyesti kuvailla kirjailijaa, sanoisin, että hän on "naispuolinen Juha Itkonen"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisit siis tykätä? :> onpa hauska kuulla, meillä alkaa olla useita yhteisiä lemppareita jo! Pitää minunkin viimein ryhdistäytyä myös ruon Juha Itkosen parissa!

      Poista
    2. No todellakin tykkäsin! :) Ainut "huono" puoli, jos kirjassa sellaista oli, että se oli liian lyhyt! :D

      Poista
  9. Hauska lukea jotain erilaista ajatusta tästä kirjasta. Itse ajattelin, että tämä on hyvin tyttökirjamainen teos ja pidin lapsikertojanäkökulmasta. En tiennytkään että Enni Mustonen on kirjailijanimi. Hovimäki on minun suosikkini suomalaisdraamojen joukossa. Siinä on niin upea musiikkikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näillä kirjoilla on kyllä ihailijansa, enkä sitä lainkaan ihmettele, vaikkei minuun niin iskenytkään. Ja Hovimäki on kyllä ihana, ja se musiikki tosiaan on siinä oikein hienossa osassa. :>

      Poista