maanantai 13. kesäkuuta 2016

EI NE IHAN LEMPPAREIMMAT KIRJAT

Sainpa muuten tuossa ihan blogini alkuaikoina (eli muutama kuukausi sitten, heh) kommentin, jossa toivottiin postauksia kirjoista, joista en ole pitänyt. Innostuin ideasta, ja se postaus onkin ehkä helmikuusta asti täällä luonnoksissa pyörinyt, mutta siihen se sitten vähän jäikin. Jäi ajatuksen tasolle, jäi ajatuksesta että on muuten ehkä vähän ärsyttävää erikseen listata huonoja kirjoja, etenkin vielä sellaisia, joista tietää muiden pitäneen. Mikään kun ei tunnu yhtä henkilökohtaiselta kuin omat lempiasiat, oli ne sitten elokuvia, kirjoja tai vaikka ruokalajeja, ei niitä ihan huvin ja urheilun vuoksi sitten viitsisi lähteä listaamaan, että katsokaas, näitä teidän lemppareita minä inhosin! No, eihän se toki aina niin menisi, ja mistäpä muusta sitä voisi keskustella, ei riidellä, kuin mielipiteistä, mutta jäi tuosta silti lopulta negatiivisempi kuin positiivisempi fiilis, ja tekemättähän se sitten jäi.

Kunnes sekä Jenni, Bookishteapartyn Katri että Pienen kirjaston Katri ovat ehtineet haastaa minutkin mukaan kirjablogeja paljon kierrelleeseen Unpopulat bookish opinions -haasteeseen, ja mistäs muusta tämän tiimoilta pääseekään puhumaan kuin kirjoista, joista ei niin pidä! Mutta vähän onneksi muistakin, niistäkin, mistä te muut ette (muka) pidä ja vain minä pidän! Sellaisia kun ihan varmasti onkin miljoonittain olemassa, hahah.


01. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et. 
Olen kyllä oikeasti maininnut nämä blogissani aiemminkin, taisin jopa kertoa, että lähtökohtaisesti mitä kauniimpi nimi kirjalla on, sitä todennäköisemmin siihen olen pettynyt. Ja siitäpä seuraava lista: Sinä päivänä, Kaikki se valo jota emme näe, Kaikki mitä rakastin sekä Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Kankimäen Asiat olivat lähinnä hieman kiusaannuttavaa jaarittelua, ja vaikka ideana (ja ne listat, ah, ne toimi!) kirja olikin jotenkin todella inspiroiva ja yllättävänkin vahvasti mieleen jäänyt, oli kokonaisuus kuitenkin sen verran kehno, että en ihan ymmärrä tämän kirjan hypeä. Kaikki mitä rakastin oli taas alkuun huumaavan kaunis ja hyvä, ihana sukellus kultturelliin taiteilijamaailmaan, josta yhtäkkiä lukija brutaalisti vedettiinkin ihan eri vesille ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta, ja jälkikäteisfiilis oli lähinnä että mitähän hittoa. Kaikista valoista kirjoittelinkin jo jokin aika sitten, joten jäljelle jää enää Sinä päivänä. Ja tämä on rehellisesti se kirja, jonka suosiota en ymmärrä. Kirja oli tylsä, ennalta-arvattava ja silti epälooginen, kliseinen, ylipitkä ja ihan lopulta lähinnä vain jonninjoutava. Sen hienous ei minulle auennut, enkä usko sen edes toista mahdollisuutta saavankaan, joten olkoon se siis lopullinen vastaukseni tähän kysymykseen. Viimeinkin.

02. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.
Mielipiteitä jakaneista kirjoista esimerkiksi Ketun Kätilö sekä Pulkkisen Totta sekä Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän ovat hurmanneet minut täysin, mutta tiedän, etten sentään ihan yksin tämänkään mielipiteen kanssa ole (kuten myös tiedän, etten ole yksin Sinä päivänä -mielipiteeni kanssakaan). Pidin hurjasti myös vajaa kymmenisen vuotta sitten Virpi Hämeen-Anttilan kirjoista, tosin siitä en tiedä pitäisinkö vielä? Voisi ehkä testata.

03. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.
Tätä mietin kaikista kauimmin, mutta tajusin, etten ole tainnut lukea juurikaan kolmiodraamoja. Pulkkisen Totta'ssa sitä vähän oli, ja vaikka yhteen päädyttiinkin ihan sen toivotun ihmisen kanssa, oli siinä se loppu silti ihan vähän lattea ja tylsä kyseiselle triangelidraamalle, mutta ei sekään nyt ihan täysintähän kysymykseen taida vastata.  

04. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.
En minä halua pitää genreistä, joista en pidä. Myönnän olevani hyvinkin ennakkoluuloinen ja omassa kategoriassa pitäytyvä lukija, chick lit, dekkarit, viihde- ja jännityskirjat eivät kuulu lukemistooni. Joskus mietin, että onko se nyt sitten ihan niin kovin hyvä profiloitua kirjamakunsa kanssa näin tiukkiin raameihin, mutta sitten tajusin, että ei minun tarvitse lukea hömppää vaan siksi, että olisi muka jotenkin kirjasnobia olla lukematta. Minä saan viihteeni muualta, televisiosta, somesta ja omasta arjesta, ei sitä hakemalla hakea kirjallisuudesta tarvitse, jos siltä ei tunnu.

05. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.
Pottereiden Lupin? Tai no, ettäkö en pitäisi, pidän toki, mutta en niin paljoa kuin moni muu. Se on jotenkin niin kovin pidettäväksi hahmoksi kirjoitettu, ettei sen särmä minuun asti riitä. Ja kuten Katrikin tähän taisi vastata, ei Dumbledorekaan mikään suosikein hahmoni Pottereista ole. Fanitan sitten muita tärkeitä, niitä joita myös kaiketi vähän kuuluu, kuten Kalkarosta sekä Dracoa.

06. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et.
Paolo Coelho sekä Carlos Ruiz Zafón nyt ehkä ulkomaisita, mutta silti ennen kaikkea Anna-Leena Härkönen sekä Anja Snellman. Kumpaakin kotimaista kirjailijaa olen lukenut varsin paljon, ja silti kummankin tuotanto tökkii ja pahasti. Härkösen aiheet eivät ehkä ihan liippaa omaa mukavuusaluetta ja tyyli jättää ne entistä etäisemmäksi, Snellmanin teksti on taas ärsyttävää, osoittelevaa ja itsetarkoituksellista, ja hänen kanssaan olenkin oikeastaan jo aikalailla luovuttanut.

07. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.
Saako tähän sanoa 50 Shades of Greyt? Haha. No ne, Nälkäpelit ja Twilightit nyt varmaan ovat suurimpia sellaisia, jos noita läpilyöneitä dekkarisarjoja ei lasketa. Oman genren kirjoista sitten ehkäpä John Irvingin kirjat ei ole koskaan juurikaan saaneet minua kiinnostumaan.

08. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva.
Tätä en keksi! Pyrin aina pääsääntöisesti lukemaan kirjan ennen kuin katson siitä tehdyn elokuvan, ja varsinkin tässä järjestyksessä näitä kuluttaneena en osaa nimetä ainoatakaan. Mutta jos vähän sinne päin, niin Helsingin kansallisteatterin sovitus Nousiaisen Metsäjätistä oli vielä kirjaakin vahvempi, sitä rakastin hurjasti.

Sellasia! Löytyikö yhteisiä ajatuksia tai täysin päinvastaisia mielipiteitä? Ja minä haastan tähän mukaan pitkäaikaisen lukijani Erikan ja toki kaikki muut, ketkä tämän vain haluavat tehdä! 


13 kommenttia :

  1. Paolo Coelho, siinäpä tyyppi, jonka kirjoja minäkään en kestä juuri ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, niitäkin tuli luettua aikoinaan useampi läpi, ihan jo vain siksi että yritin ymmärtää miksi tätä hypetetään, mutta ei iskenyt ei :--D

      Poista
  2. Kiitos, Laura, haasteesta! :) Olen itsekin ihastellut tätä haastetta ja salaa toivonut, että joku haastaisi mut tekemään tämän. :D Arvaat siis varmaan jo, että aion ehdottomasti tehdä tämän.:)

    Ja mainitsenpa tässä yhteydessä, että sain luettua Puolikkaan keltaista aurinkoa. Mahtava kirja, taistelee lempikirjani paikasti Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa -kirjan kanssa! Onkohan muuten sattumaa, että molemmissa lempikirjoissani on yhteistä ainakin sanaa "aurinko"... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kiva kuulla, jos oli tervetullut haaste, mielenkiinnolla luen vastauksiasi :> Ja ah, ihana kuulla että olet siitä tykännyt, se on aivan mahtava! Aurinko-lempparit mullakin on, noiden kahden mainitsemasi lisäksi vielä ElRamlyn Auringon asema kuuluu omiin suosikkeiheni ;>

      Poista
  3. Mitä kirjoja olet lukenut Paolo Coelholta ja Carlos Ruiz Zafónilta? Kysyn ihan mielenkiinnosta koska Zafón on lempikirjailijani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Coelholta olen lukenut ainakin Alkemistin, Veronikan, 11 minuuttia ja Paholaisen ja neiti Prymin, Zafónilta taas Tuulen varjot, joka oli niin itsetarkoituksellisen viihteellinen, että ei ole tehnyt mieli muihin tarttuakaan. :D Niin ne maut vaihtelee :)

      Poista
  4. Minäkään en pitänyt Hustvedtin romaanista Kaikki mitä rakastin, mutta sen sijaan pidin Nichollsin Sinä päivänä -romaanista. Pulkkisen Tottastakaan en innostunut, ja sen takia ei kiinnosta lukea kirjailijan muitakaan romaaneja.

    Ja Paulo Coelho, aargh, kamala! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon Nichollsin romaanin kanssa tunnun olevan eniten yksin, mutta se on tainnut osua minulla vielä tarinansa lisäksi ihan täysin väärään aikaan - monesti kun tuntuu, että juurikin se lukuhetkikin joko suurentaa tai latistaa koko lukukokemusta. Mutta kyllä, Coelho on!

      Poista
  5. Sinä päivänä ei noussut minunkaan lempparikseni, enkä tajunnut hypeä, vaikka kirjasta jonkin verran pidinkin. Kirjan rakenne oli hauska. Mutta elokuvaversiosta tykkäsin ihan oikeasti, se oli aika kaunis elokuva, vaikka tarina onkin aika masentava.

    Härkönen ja Snellman eivät ole minunkaan kirjailijoitani. Härköseltä olen lukenut 3-4 kirjaa, mutta ei pysty, niin ei pysty. Snellmanilta olen lukenut nyt 3 kirjaa, joista Antautuminen oli ihan ok, mutta jätti fiiliksen, etten lue häntäkään enempää. Kummankaan tyyli ei iske yhtään.

    Samaa mieltä olen myös noista kevyemmistä kirjoista. Jos haluan viihtyä, katson esimerkiksi telkkaria, mutta kirjoissa kepeys harvoin toimii. Dekkareita olen yrittänyt lukea, mutta toistaiseksi olen löytänyt YHDEN kirjailijan, joka on oikeasti hyvä tuossa genressä eli islantilainen Arnaldur Indriðason. En ihan tiedä miksi, mutta hänen dekkareidensa lohduton tyyli iskee. Ne eivät ole yliampuvia, eivätkä täynnä kliseitä, mutta mukavan turvallisia kuitenkin. Hehe.

    Ja voi Coelho... luin joskus väkisin sen Veronika päättää kuolla ja ei hyvät hyssykät mitä kuraa. Sen jälkeen luin vielä enemmän väkisin jonkun toisen, jonka nimeä en edes muista, mutta se vasta pitkä piina olikin :D Sen jälkeen onneksi tajusin luovuttaa ja nykyään kierrän kirjailijan kaukaa.

    John Irving on oma lempparini, mutta hänen kirjoissaan laatu vähän vaihtelee. Itselleni ne iski vähän nuorempana todella kovaa, mutta nyt huomaan, että ihan vähän arastelen hänen kirjojaan. Mutta aion ehdottomasti niitäkin lisää lukea ja uskon, että niistä pidän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, ihanaa että joku jakaa mielipiteen tuosta Sinä päivänä -kirjasta, ajattelin pitkään etten vaan jotenkin tajunnut sitä kun kaikki vaan kehui ja itse en saanut yhtään kiinni mikä se juju on. Mutta toisaalta, ei siinä nyt ihan hirveästi sitä tajuttavaakaan ollut, että.. :D Ja puhumattakaan sitten tuosta Härkönen-Snellman-Coelho-kolmikosta, haha.

      Tuo Irving on jotenkin niin ristiriitainen ollut mulle aina, tartun silloin tällöin kirpuilla/kirjastoissa kirjoihinsa, mutta aina ne lykkään takaisin hyllyyn. Nyt kirjablogatessa hänenkin kirjojaan on taas enemmän tullut vastaan, mutta mikään ei vielä liikauttanut mielenkiintoa niin paljon, että saisin jonkun ihan luettavaksi asti.

      Poista
  6. Mä tykkäsin Sinä päivänä -kirjasta ja tykkään Lupinista, niin ne mielipiteet eroaa :D Mutta Coehlosta oon samaa mieltä, luin joskus Alkemistin ja olin että miks ihmeessä tätä kehutaan niin paljon. Enpä ole toiseen Coehloon sen jälkeen tarttunut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo Alkemisti oli kyllä Coelhoista kaikkein pahin! :--D Tai ehkä Yksitoista minuuttia, mutta Alkemistia huonontaa jo se hillitön hype, jonka se on aikaan joskus saanut. En voi ymmärtää!

      Poista
  7. No täältähän nämä löytyivät. Kiitos linkistä! :)

    VastaaPoista