tiistai 31. toukokuuta 2016

TOUKOKUUN LUETUT

Voi toukokuu, minkälainen oletkaan ollut! Olen laittanut näemmä kuukauden ensimmäiseen instagram-kuvaani vienon toiveen, että olisitpa hyvä, toukokuu. Ja on se ollutkin. Yksi esikouluvuosi on taas ihan muutamaa päivää vaille taputeltu, aivan mahtavat kevätjuhlat lasten itsesuunnittelemalla näytelmällä pidetty ja on tuo ulkona täyttä häkää pyörivä kesäkin vallan mainio asia. Hirveästi ei myöskään iloa vähennä kymmenen päivän päässä sijaitseva sekä loman ensimmäinen päivä että minun ja K'n 9-vuotisvuosipäivä saatikka heinäkuulle varattu New Yorkin matka. Oi kesä, kiitos kun olet! 


Ja tulihan sitä toukokuussa luettuakin, puoleen väliin mennessä enemmän kuin monena muuna kuuna yhteensä. Seitsemän kirjaa kahteenkymmeneen päivään, se lienee joku oma henkilökohtainen lukuennätykseni, huh! Ja tässäpä vielä kertauksen vuoksi ne luetut postauslinkkeineen:


Sivuja kertyi 2116 + risat vielä kesken olevasta, onpa totisesti tullut tarvottua luku jos toinenkin läpi. Näistä Janssonin kirja ampaisikin suoraan elämäni kirjaksi, Rannelan romaani sekä Hämeen-Anttilan tietoteos taas olivat muuten kovin onnistuneita lukukokemuksia. Muuten loput luetut ovatkin olleet joko sitä ihan keskitasoa (Karkkipäivä, Sinä et hävinnyt) tai jopa ihan oikeasti heikkolaatuisia (Kaikki se maailman tylsin valo sekä Sopimus). Ja sillä tuo hieman tiiviimpi lukutahti osin selittyykin, huonojen tai keskivertojen kanssa kun saatan hieman syyllistyä kahlaamiseen, äkkiä loppuunlukemiseen, jotta aikaa ei tuhraantuisi kehnoon ihan liian kanssa. 

Ja toisaalta taas tuntuu, että olen alkuvuonna lukenut hieman liikaa muutenkin, jopa ne keskivertoa paremmatkin kirjat menevät nopeasti päässä ihan sekaiseksi sumuksi, jos kirjoja harppoo läpi yli kirja viikossa -tahtiin. Tapahtumat, teokset ja hahmot menevät sekaisin, ja tuntuu, että esimerkiksi huhtikuussa hehkuttamani Murakami ei vakuuta näin reilu kuukausi myöhemmin enää yhtään niin paljon kuin tuoreeltaan, ihan vain koska en muista mikä siitä niin maagisen nyt sitten tekikään. Toki tuo kertoo varmasti myös joskus enemmän kirjasta kuin lukijasta, mutta silti mietityttää onko tällainen tahti kirjoja minulle yksinkertaisesti vain liikaa. En halua olla mikään kirjaliukuhihna, haluan edelleen rakastaa tätä lukemista, uppoutua siihen ihan todenteolla. 


No, lukutahtia lienee helppo hieman himmailla, ja nytkin kesken oleva uusintalukukierros Westön Leijoista Helsingin yllä vain paranee, mitä harkitsevammin ja säästelevämmin sitä lukee. Ei täällä kiire onneksi ole mihinkään, ei elämässä eikä kirjojen kanssa. Ja kesä jos mikä on ehkä maailman paras aika muistaa se. Nyt kun vain osaisi taas yhden työvuoden jälkeen oikeasti rauhoittua paikalleen, nauttia siitä mitä juuri nyt on, eikä haahuilla niitä sitten kun -hetkiä. Saisi vähän lisää onnea ja tasapainoa tähänkin arkeen.

Mitä te luitte toukokuussa? Mikä oli tämän kuun kirjoistasi ehdottomasti paras?

10 kommenttia :

  1. Luin tässä kuussa Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin, josta tuli heti lemppari, oikeasti paras pitkään aikaan lukemani kirja! En tiedä blogin perusteella, tykkäisitkö, mutta jos joskus haluat lukea jotain ihan mielettömän romanttista (ja historiallista), niin suosittelen! Ja onhan se klassikko.

    Oot kyllä huiman määrän saanut jo luettua tänä vuonna! Mietin usein, että ehtisipä itsekin lukea enemmän, mutta kuten sanoit, onhan tässä koko elämä aikaa eikä kiire mihinkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, onhan tuo yksi niistä "pitäisi lukea" -listan kirjoista kyllä ehdottomasti. :) Olen hieman odotellut puuskaa, jossa innostuisin lukemaan klassikoita enemmänkin, mutta vielä ei ole tehnyt tuloaan se. :D

      Ja juu, onhan niitä tullut luettua, mutta toisaalta ne on alkuvuonna ollutkin sellaista todellisuuspakoa, että jälkikäteen ajateltuna se määrä on lähinnä heijastellut muun meneilläolevan arjen raskautta. Nyt kun taas on virtaa muuhunkin kuin sohvankulmassa lukemiseen, melkein jopa toivon, että lukumäärä jää hieman vähäisemmäksi, elämää taitaa olla niiden kansien ulkopuolellakin, ei vain välissä. :)

      Poista
  2. Sinä olet kyllä ehtinyt lukea paljon toukokuussa! Tai luinhan minäkin, mutta pääasiassa tenttikirjoja ja kuun lopussa vasta kolme romaania, joista paras oli kyllä Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa. Pitäisikin kirjoitella viime kuun kooste, kunhan ehdin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehtiihän sitä, jos ei juurikaan muuta aikaiseksi saa.. :--D Mutta tämä on kyllä ehdottomasti ollut enemmän seuraus kuin varsinainen syy, mutta onneksi todellisuuspako kirjojen keskelle on ollut ihan hyvä paikka purkaa epäsosiaalisuuttaan!

      Poista
  3. Sain sen Sinuhen egyptiläisen luettua! Se oli lukuelämyksenä huikea. Waltarin tarinankerronta oli huikeaa ja huumori loistavaa, joten järkäleen lukeminen ei tuntunut puuduttavalta. Lempihahmoni oli Kaptah. :) Vähän petyin siihen, että Neferneferneferin osuus kirjassa jäi lyhyeksi. Hahmona hän oli nimittäin mielenkiintoinen.

    Luin myös Juha Itkosen Ajon, joka oli tyypillistä häntä. Kirja jätti jotenkin kylmäksi. Silti siinä oli jotain sellaista, miksi se oli pakko ahmia neljässä päivässä. Keskivertoa parempi kirja, muttei mielestäni yhtä hyvä kuin Anna minun rakastaa enemmän tai Hetken hohtavan valo.

    Nyt minulla on menossa Puolikas keltaista aurinkoa, josta ainakin toistaiseksi pidän paljon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi olkoon, se on omalla tavallaan kyllä jo ihan suoritukseksi kutsuttava teko saada Sinuhe luettua! :) Ja ihana vielä kuulla, että kaiken lisäksi siitä nautit, niin nautin silloin pari vuotta minäkin. Hyviä kirjoja sinulla lukulistalla onkin, tämänkin hetkinen. Tulethan kertomaan fiiliksesi kun sen saat loppuun!

      Poista
  4. Tiedätkö, minullakin on tullut viime aikoina pohdittua lukutahtia. Olen blogini aikana lukenut todella suuren määrän kirjoja, enkä muista niitä kaikkia. Nuorempana luin lempikirjani useampaan kertaan mitä en enää tee ollenkaan ja oikeasti kaipaan sitä.

    Mutta, minullapa on sinulle blogissani haaste! :) http://kirja-kirppu.blogspot.fi/2016/06/unpopular-bookish-opinions-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina ollut itse sitä mieltä, että kirjallisuudessa laatu ja keskittyminen menee määrän edelle, ja siksi ehkä onkin ollut vähän ahdistavaakin huomata, että tämän hurjan ahmimiskauden jälkeen alkuvuoden luetut menevät päässä ihan sekaisin. No, toki menee kyllä aiempienkin vuosien keskivertokirjat, ja luonnollisestihan niitäkin nyt tulee määrällisesti luettua enemmän kuin aiemmin, mutta toivon silti, että saisin sen syventymisen tunteen takaisin, ilman sitä ei hyväkään kirja ole ihan hirveästi.

      Ja kiitos, käynpä kurkkaamassa! :>

      Poista
  5. Hieno määrä kirjoja! Loistava ystäväni oli varmaan minun toukokuun paras kirja, se oli jotenkin ihana tunnelmaltaan. Oikein sellainen kesäkirja. Joku samantapainen olisi kiva lukea heti perään, sitä haluaa pysyä tuossa tunnelmassa vielä hetken pidempään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Määrä ehkä juu, mutta mitään en olisi menettänyt vaikka näistä kolme tai neljä olisi jäänyt lukemattakin. :)

      Ja tuo Loistava ystäväni kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta, pitäisi lisäillä se lukulistalle. :)

      Poista