keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

AUDREY NIFFENEGGER : AIKAMATKUSTAJAN VAIMO

 

AUDREY NIFFENEGGER : AIKAMATKUSTAJAN VAIMO 
♥ ♥ ♥ ♥ ( ♥ ) 
652s.
Gummerus 2005
Alkuteos: The Time Traveler's Wife (2003)
Suomennos: Paula Korhonen

Luen hyvin harvoin uudelleen kirjoja, jotka olen jo joskus lukenut. Mieli tekisi useamminkin, mutta normaalissa 15-30 kirjan vuosivauhdissani tuntuu siltä, että kaikki uudelleen luettu on pois vielä tuntemattomalta kirjallisuudelta, potentiaalisilta uusilta kokemuksilta ja lempikirjoilta. Olen tähän asti lukenut uudelleen vain Tuntemattoman sotilaan, lukiossa ja siitä parin vuoden päästä, Erlend Loen Supernaiivin, lukiossa ensi kertaa ja viimeksi pari vuotta sitten sekä vuonna 2014 Harry Potterit. Ja kyllä, nekin olen lukenut vain kahdesti, en kahdestikymmenesti kuten muut fanitytöt for ever. Mutta nyt kun lukutahti on ollut hieman aiempaa aktiivisempi, tuli yhtäkkiä viime viikolla aivan hurjan vahva olo siitä, että haluan lukea jotain, josta tiedän varmasti sen olevan hyvä. Ja niinpä nappasin kirjahyllystä vuoden 2008 ehdottomasti lemppareimman kirjani, Aikamatkustajan vaimon.

Aikamatkustajan vaimo on yhdysvaltalaisen Audrey Niffeneggerin esikoisteos, ja se lähtee liikkelle varsin valtavasta rakkaustarinasta. Kun Clare ja Henry tapaavat ensimmäisen kerran, tyttö on kuusivuotias ja mies 36. Ja kun he menevät naimisiin, on Clare 23-vuotias, Henry kolmekymmentäyksi. Ja kuten jo romaanin nimi viittaa, kärsii Henry aikasiirtymähäiriöstä, joka tempaa hänet nykyhetkestä milloin menneeseen, milloin tulevaan ja aika onkin tässä suhteessa hyvinkin suhteellinen käsite. 

Aikamatkustajan vaimo on vahva rakkausromaani, joka hieman fantasiaa mukailevalla tyylillään kertoo varsin uskottavasti tarinan, joka voisi olla jossain toisessa ajassa jopa totta. Kirja on täyteläinen ja vahva, mutta silti sen uudelleen lukeminen on aika suuri riski.

Kahdeksan vuoden takaista superlempikirjaansa lukiessaan kun on varsin suuri vaara joutua pettymään ja pahasti. Toisaalta se voi olla myös muistutus siitä, miksi tätä kirjaa on jo niin kauan rakastanut, yli neljäsosan elämästään. Tämän kohdalla pelkäsin suuresti ensimmäistä, toivoin jälkimmäistä, mutta kumpaakaan en ihan täysin saanut. Tämä kun on kirja, jonka ihanuus on kiinni lukuhetkestä, viehättävyys paljon ensikerran yllätyksellisyydestä. Kyllä se vielä toisenkin lukukerran kesti, vaikka taika ehkä hieman jo rakoilikin, mutta kolmas kerta voisi olla jo kohtalokas. Nyt sen seurassa vietti mainiosti yhden sairasloman sängyn pohjalla, sen tuttuus tuntui ihanalta ja turvalliseltakin. Ja vaikka se toimi parhaiten kahdeksan vuotta sitten, on se silti edelleen yksi lempirakkaustarinoistani. Onneksi.

Oletteko te joskus tätä kirjaa lukeneet, millaisia fiiliksiä se herätti? Miten paljon ylipäätään luette kirjallisuutta uudelleen, palaatte myöhemmin lempikirjojen pariin? 

24 kommenttia :

  1. Ihanaa, että kirjoitit Aikamatkustajan vaimosta. Romaani on minulle ns. elämäni kirja, ja avauduinkin siitä hieman Helmet-kirjastojen bloggaajakampanjassa keväällä 2013. :) Aikamatkustajan vaimo ei välttämättä ole ns. huikea ja taiturimainen romaani siinä mielessä, mitä aidosti erinomaisena pidän. Sujuva ja hyvä se on toki näinkin. Mutta luin sen aikana, jolloin sen merkitys oli minulle suuri. Siksi rakastan tätä Niffeneggerin romaania.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä kuuluu juuri siihen lempikirjojen sarjaan, joka on ihan eri kuin laadukas ja taiturimainen kirjallisuus. Toki joku sellainenkin voi ehdottomasti olla lemppari, mutta minullakin tämä iski ehdottomasti enemmän tunne- kuin taidemielessä, ja se siitä jotenkin niin erityisen rakkaan on tehnytkin. Onneksi se oli ihana edelleen, ei ollut turhaan tarvinnut sitä kahdeksaa vuotta rakastaa. :)

      Poista
  2. Voi tää on yks mun suosikeista! Oonkin miettiny et voisi lukea uudestaan heti kun vaa kerkiää :D luen hyviä kirjoja monesti uudestaan. Aika monesti toisella kertaa englanniksi että kielitaito paranisi :D uudestaan lukiessa tietää et on hyvä kirja eikä tule pettymään ja varsinkin jos ottaa mukaan jonnekkin niin voi ottaa vain sen yhden kirjan kun tietää että se on hyvä. Mulla kun on tapana roudata lyhyillekkin reissuille kasa kirjoja mukana kun ei koskaan voi tietää mitä tekee mieli just sillon lukea ja jos joku kirja onkin kamalan pitkäveteinen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin muuten hurjan hyvä idea lukea etenkin tätä alunperin englanniksi kirjoitettua kirjallisuutta alkuperäiskielellään, varsinkin jos kyseessä on jo toinen lukukerta. Saisi lukea sen niin kuin se on alunperin kirjoitettu ja siinä samassa vielä saisi tosiaan parannella sitä omaa kielitaitoaankin. Huippuidea! :)

      Poista
  3. Minä luin tämän joskus ennen blogia. En ihan hirveästi syttynyt. Ehkä muiden hehkutukset nostivat odotukset liian korkeiksi. Mutta näin tästä elokuvan, ja se oli taas mun mielestä yllättävän hyvä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en saa millään päähäni, mistä olen tämän kirjan silloin aikoinaan löytänyt, mielestäni en edes vielä bloggaillut kirjoista tuohon aikaan mitään! (Tai no, bloggasin, mutta ne kirjapostaukset oli ihan kamalia haha, eikä vinkkejä oltu vielä jaeltu puolin ja toisin :--D) Muistelisin siis lukeneeni tämän aivan ilman mitään ennakko-odotuksia, ja se osuikin kyllä vahvasti juuri siihen hetkeen, niin paljon, että se fiilis jotenkin tulee edelleen mieleen sieltä kahdeksan vuoden takaa. Muistan ihan tasan tarkkaan missä olin ja mitä söinkin tätä lukiessani, hassua! Leffaa tästä en ole nähnyt, enkä taida halutakaan nähdä, tämä on vähän liian rakas kirja ottaa se riski, että elokuva on ihan kauhea.. :D

      Poista
    2. Mä myös tosiaan rakastin kirjaa ja jossakin mielenhäiriössä katsoin elokuvan. En kyllä ihan heti aio toiste tehdä samaa virhettä lempikirjan kohdalla. Harmittaa kun asiat kerrotaan liian lyhyesti/muunnellen/väärin. Kirjallisuuden maailmassa jää omalle mielikuvitukselle niin paljon enemmän tilaa.

      Poista
    3. Ah joo, lempikirjojen kanssa tätä ei todella kannata tehdä. :D keskivertojen kanssa ei ole niin paha, niiden kanssa ei ole sitä suurta tunnetta mukana, ei vaaraa mennä pilalle.

      Poista
  4. Yksi suosikeistani myös :) Joskus aikoinaan tämän luin ja rakastuin, mutta en tiedä uskaltaisinko lukea uudelleen. Luen aika harvoin kirjoja uudelleen, vaikka mieli tekisi enemmänkin. Potterit olen kyllä lukenut kymmeniä kertoja, mutta ne ovatkin poikkeus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua pelotti vuoteen 2014 asti lukea nuo Potteritkin uudelleen, olin ihan varma etten niistä aikuisena pitäisikään. Mutta ne nyt kestäisi vaikka kerran vuodessa lukemisen, siitä ei ole pelkoa. :>

      Poista
  5. Minustakin tuo on ihana kirja. Pidin elokuvastakin. Blogiaikana olen lukenut jotain uudelleen. En ole ainakaan vielä joutunut tivaamaan itseltäni, että kuin olet voinut pitää tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä varmaan onneksi tarvitsekaan tivailla, onhan lukukokemukset ja etenkin mieltymykset myös niin kovin aika- ja kontekstisidonnaisia, että se on ihan normaaliakin pitää eri asioista eri aikoina. :>

      Poista
  6. Luin joskus sen perusteella että sä olit sitä hehkuttanut, muistan että tykkäsin paljonkin mutta en muista mistä tai miksi. Muhun ylipäätään harvoin tekee mikään kirja sillai lähtemättömän vaikutuksen, että muistaisin jälkikäteen lukemisen aikaisia tunnetiloja, vaikka ne olis ollut vahvojakin. Finlandia-voittaja Jää on ehkä itseasiassa ainoita kirjoja, josta pystyn tosi tarkkaan palauttamaan mieleeni fiiliksen lukiessa. Se aiheutti niin suuren shokin ja raivon ja totaalisen yllättymisen, että siitä en hevillä pääse yli! :D

    Monta kertaa oon lukenut oikeestaan vain sellasia jo lapsuudessa legendoiksi muodostuneita kirjoja: Saariston lapset, Linnunradan käsikirja liftareille, Ruohometsän kansa, Peppi Pitkätossu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha no tän hehkutukselta ei ole voinut välttyä jos on lukenut blogiani ennen vuotta 2011! :D Ja varmaan vielä sen jälkeenkin. Mulla tollasia kirjoja on useampiakin, tämän lisäksi mm. miljoona kertaa mainittu Poikani Kevin, Markus Zusakin Kirjavaras, Ketun Kätilö ja ehkä tuo Yöperhonenkin, uusimpana varmaan myös Pulkkisen Totta? :) Ja se on totta, että samaa lastenkirjallisuutta jaksaa lukea vuodesta toiseen, onneksi niin töissä saankin tehdä!

      Poista
  7. Oih tämä! <33333 Ehdottomasti yksi omia lemppareita. Toistaiseksi saanut vain yhden lukukerran, ehkä kesällä voisi kokeilla uudelleen. Mutta tosiaan, kirjojen toimivuus on monesti hetkestä kiinni eikä sitä aina pääse välttämättä palaamaan siihen tunnetilaan minkä kirja joskus herätti. Tälle voisin kuitenkin antaa mahdollisuuden. Muistan että oli yksi sykähdyttävimpiä ja liikuttavimpia lukukokemuksia itselleni aikanaan.

    Mä palaan toisinaan lempikirjojen pariin, mutta jotenkin myös tuntuu nykyisin ettei siihen aina ole aikaa, joten vähemmän. Runokirjoihin palaan useammin uudelleen kuin romaaneihin.

    Kaksi kirjasuositusta muuten tulevaa varten. Erin Morgensternin Yösirkus sekä Rebecca Stottin Korallivaras. Ellet ole niitä jo lukenut. :) Ensimmäinen nappasi itseni mukaan oikeinkin kovasti ja jälkimmäinenkin oli mielestäni ihan mainio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en minäkään tämän kanssa siihen vanhaan tunteeseen enää päässyt, mutta jotenkin ihaninta oli, ettei tämä toinen lukukerta myöskään vienyt sitä pois. Kannatti siis lukea uudelleen, tämä on juuri se syy, miksi rakastan sitä miten paljon omia lemppareita löytyy omasta kirjahyllystäni. :>

      Ja kiitos kirjavinkeistä, laitetaan ehdottomasti ylös!

      Poista
  8. Tämä on minunkin vanhoja suosikkejani, luin kirjan suunnilleen kymmenen vuotta sitten. Tai en tiedä olisiko se sitä enää, mutta en taida uskaltaa kokeilla uudestaan. Tai ehkä sitten joskus kiikkustuolissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tässä oli riskinsä! Välillä meinasi muutama kohta jopa ärsyttää ja tiettyihin yksityiskohtiin kiinnitti ihan eri tavalla huomiota kuin ekalla kerralla, mutta kesti tämä toisenkin kerran, onneksi. En tiedä miten olisin selvinnyt jos ei olisi :'D

      Poista
  9. Musta tuntuu, että jos en ole lukenut kirjaa vähintään kahdesti ja todistanut niillä kahdella lukukerralla, että rakastan tätä, niin sitten kirja ei voi olla lemppari. Tällä hetkellä toista testikertaansa odottaa Jonathan Safran Foerin Extremely Loud and Incredibly Close johon rakastuin päätä pahkaa vuonna 2014 ja jonka haluaisin nimetä lempikirjakseni ikinä, mutta en uskalla vielä :D Eli mä ainakin luen kirjoja moneen kertaan, tosin yritän olla lukematta peräkkäisinä vuosina, eli nyt voisi ottaa vuoden 2014 kirjat uusintalukuun ;D Joskus tulee pettymyksiä, mutta useimmiten ehkä tarinaa osaa katsoa uudella tavalla jos sitä ei muista liian hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha, ihana tapa! mun pitäisi kyllä lukea lemppareita uudelleen huomattavasti enemmän, mutta kun maailma (ja luettavien lista...) on niin täynnä lukemattomia kirjoja, ei vaan jotenkin raaski käyttää aikaa jo tuttuihin.. :D hassua, ottaen huomioon, että kuuntelen jatkuvasti vain yksiä ja samoja biisejä ja katson uudelleen ja uudelleen lempi tv-sarjoja sekä -elokuviani.

      Poista
  10. Tää menee mun listalle, vaikka yleensä noi rakkausteemaiset ei ihan sinne omiin suosikkeihin kipua :) (Anne)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ihana, toivottavasti pidät :)

      Poista
  11. Tämä sattui eilen silmään kirjastossa kun etsin samoilta kohdilta toista kirjaa. Muistin, että olit tätä blogissa ja Goodreadsissa kehunut ja sillä perusteella nappasin mukaani, muuten en ehkä olisi kiinnittänyt huomiota koko kirjaan ( näin kävi myös Stonerin kohdalla ja se oli mielettömän ihana!). Eli kiitos tästä blogista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei onpa ihana kuulla! Toivottavasti pidät tästä ja hauska että Stoner toimi myös. :) Tämä ehkä jakaa enemmänkin mielipiteitä, mutta muistan vieläkin sen kahdeksan vuoden takaisen ihastuksen tästä kun ekaa kertaa luin, siinä oli taikaa!

      Poista