keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

TSITSI DANGAREMBGA : TAMBU



TSITSI DANGAREMBGA: TAMBU 
♥ ♥ ♥ ♥
292s. 
Art House 1989
Alkuteos: Nervous Conditions (1988)
Suomennos: Leila Ponkala

Yleensä minulla on niin kirjaston varausjonossa kuin kotihyllyssäkin varsin tarkka järjestys siitä, mitä haluaisin seuraavaksi lukea. Kotona vuoroaan odottaa pino kierrätyskeskuslöytöjä, ikilemppareita sekä kuuluisi yleissivistykseen jo lukea nämä -teoksia, kirjastossa taas uutuuksia ja blogikohinakirjoja, joita en jo malta odottaa luettavaksi. Ja sitten välillä, ihan randomisti törmää ei-kenenkään lukemaan kirjaan, joka jostain syystä viehättää niin kovin, että se hyppää kaikkien muiden edelle. Ja kuten ehkä tästä alustuksesta päätellä saattaa, niin kävi tälle zimbabwelaisen kirjailijan Tambu-teokselle. 

Dangarembgan vuonna 1988 julkaistu kirja lähtee liikkeelle 1960-luvun Rhodesiasta ja se seuraa köyhän maalaistytön Tambudzain elämää veljensä varjosta kohti setänsä armollisuuden varassa nousua ensin lähetysaseman koululaiseksi, ja myöhemmin osaksi katotilaista sisäoppilaitosta. Se on pääosin tarina sitkeästä tytöstä, joka sukupuolestaan huolimatta pääsee nousemaan osaksi koulutettua väestöä, mutta se kuvaa samalla niin alistuneen äitinsä, vapaan ja siveettömän tätinsä sekä ennen kaikkea hetken Englannissa länsimaalaisuutta ja sivistystä maistaneen serkkunsa elämää. 

Tämä kirja oli pitkästä aikaa varsin raskas lukea. Sen lähes kolmesataa sivua olisi nimittäin voitu tiivistää tapahtumiensa puolesta noin kymmenesosaan, ja varsinaista juontakin tärkeämmässä osassa tässä oli realistinen elämänkuvaus, mutta silti päätökseen tultuaan olo oli varsin palkittu. Kirja oli kurkistus maailmaan, jonne ei muutoin pääse, ja se oli osaltaan varsin feministinen teos, mikä aikansa kirjaksi on todella raikas näkökulma maailmaan. Realistinen ja yksityiskohtainen kuvaus toi Rhodesian hyvin lähelle, ja yhden suvun näkökulmana tämä toimikin mainiosti. Eniten minua viehätti tarinassa ehdottomasti rohkean ja räväkän serkkutytön Nyashan osuus, hänen kipuilunsa Rhodesiaan palattuaan viiden brttivuoden jälkeen. Tuossa hahmossa kun kaksi kulttuuria törmäsi jotenkin kovin kuvaavan vahvasti ja universaalisti, töytäisi toisiaan sellaisella tavalla, että sitä pystyy sijoittamaan hieman suomalaiseen arkeenkin toisen polven maahanmuuttajien parissa. Siinä missä maailmaa nähnyt osapuoli osaa kritisoida ja kyseenalaistaa,  täytyy omaan ajatteluun aivan toisella tavalla kasvaa, jos kotoaan ei ole koskaan poistunut. Hieman olisin kuitenkin kaivannut enemmän yleispoliittista näkökulmaa ja pientä karsintaa, mutta satunnaisvalinnaksi tämä kirja oli vahva ja avartava. Suosittelisin ehdottomasti muillekin, niin tätä kirjaa kuin ylipäätään sellaisiin teoksiin tarttumista, joista ei ole koskaan ennen kuullutkaan. Eipähän ole nimittäin muiden mielipiteet ennakkoluuloina lukukokemusten tielllä.

2 kommenttia :

  1. On tosiaan varsin avartavaa lukea silloin tällön mitä sattuu: parhaimmillaan löytää aarteita. Pahimmillaan huomaa kahlaavansa jotain sellaista, minkä on ehkä syytäkin olla unohtunut "kaikilta".

    Minulle käy useinkin niin, että suuren huomion saanut uutuuskirja jää odottamaan vuoroaan hamaan tulevaisuuteen. Esim. tällä hetkellä Tommi Kinnusen Lopotti on sellainen. Luen sen joskus. Pidin siis Neljäntienristeyksestä aivan kamalasti, joten ennakko-odotukset ovat jo henkilökohtaisesti suuret, saati sitten kirjan saama hehkutus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä, parhaimmillaan saa aarteita ja pahimmillaan huomaa, että sille on tosiaan syynsä miksei jostain kirjasta ole koskaan kuullutkaan.

      Ja ymmärrän kyllä tuonkin! Jos jostain kirjasta kuulee koko ajan jostain tuutista ja siitä kohtaan on vielä lisäksi henkilökohtaisia odotuksia, saattaa ne kasvaa sellaisiin mittasuhteisiin, ettei hyväkään kirja enää yllä niihen. Joskus onkin hyvä antaa pölyn vähän laskeutua ja itsensäkin jopa "unohtaa" kyseinen uutukainen ja tarttua siihen vähän myöhemmin, kaikessa rauhassa. :)

      Poista