perjantai 11. maaliskuuta 2016

SADIE JONES : KOTIINPALUU



SADIE JONES : KOTIINPALUU 
♥ ( ♥ )
355s.
Otava 2016 
Alkuteos: The Outcast (2008)
Suomennos: Marianna Kurtto

Kirjablogimaailman sekä Suomi-Goodreadsin kohisema Kotiinpaluu on Sadie Jonesin esikoisteos, joka on kirjoitettu jo 2008, mutta saatu käännettyä suomeksi vasta tänä vuonna. Kotiinpaluu on tarina Lewisistä, 19-vuotiaasta brittinuorukaisesta, joka palaa kotiinsa kahden vankilavuoden jälkeen, kuvitellen uutta tulevaisuutta mutta tipahtaen siihen samaan vanhaan huttuun, josta hän oli poistunutkin. Tarina sijoittuu 1950-luvun Lontoon liepeille, ja se paljastaa ensin jotain Lewisin surkeasta taustasta ennen kuin se jatkaa nykypäivän tarattelua.

On olemassa kirjoja, joiden loppua pelkää,
 koska ei halua luopua vielä tarinasta. 
Ja sitten on kirjoja, joiden loppua oikein toivoo, 
odottaa, että edes se saisi pelastettua tästä tarinasta jotakin.

Ja eipä nyt ehkä tämän kirjapostauksen jälkeen jää epäselväksi, että Kotiinpaluu oli minulle ehdottomasti tuota jälkimmäistä. Sivusinkin jo edellisessä postauksessa hieman sitä, miten minulle ei koskaan saisi hehkuttaa jotain kirjaa etukäteen. Muutun kyyniseksi ja päätän jo valmiiksi etten siitä pidä, jos kerran kaikki muut hehkuttavat. Yleensä kuitenkin onnistun karistamaan tuollaiset oman pääni ennakkoluulot varsin hyvin harteiltani, meinasihan näin käydä Neljäntienristeyksenkin kanssa. Minulle ei ole ongelma myöntää, että pidän siitä, mistä kaikki muutkin, että lempparini on se jo valmiiksi tunnettu ja hehkutettu. Jos kirja on makuuni, se on, ei sitä kenellekään puolustella tarvitse.

Mutta tämä ei kyllä ollut. En tiedä oliko kyseessä ne superhehkutukset tai "otapa nyt nenäliinat esille!" -voihkaisut, mutta tämä kirja ei kyllä liikauttanut minussa sitten mitään. Paitsi ärtymyskynnystä. Juu, oli se hienosti kirjoitettu, sen lakoninen ja kaunistelematon tyyli sopi hyvin tarinaan. Mutta kun tarina ei kantanut, oli tästä vaikea pitää. Oli vaikeaa nuorta, kuollut äiti, etäinen isä ja kaikkea muuta mahdollisimman epäyllätyksellistä ja tylsän varmaa valintaa. Ei tämä toki mikään helpoin kirja ehkä ollut, mutta toisin kuin vastaavat yleensä, jätti sen lukeminen kokonaan lukijansa palkitsematta. Vaikeudet muuttuivat raakuuksilla mässäilyiksi, etenkin kun kaikki mahdollinen kliseesoppa piti taas samojen kansien väliin hämmentää. Että niin, olisi ehkä pitänyt luottaa etukannen pikkuprinttiin "Jos pidit Ian McEwanin Sovituksesta, rakastut tähän." En nimittäin lämmennyt sillekään, mutta samaa höttösoppaa tämä kieltämättä sen kanssa kyllä oli. Harmi. Olisi ollut ihana lukea sellainen elämys, mitä tämän kanssa odotin, mutta jospa se nimenomainen vielä odottaisi jossain muualla. Onhan noita kirjoja taas yöpöydälle muutama kerääntynyt vuoroaan odottelemaan, paremmalla onnella niiden kanssa sitten.

8 kommenttia :

  1. Sinä et sitten tosiaan syttynyt tälle! Vaan ymmärrän hyvin. Siitä huolimatta, että itse pidin tästä kovasti. Eniten sytyin Anna Karenina viittauksille, haha. Sen sijaan Sovitus oli minullekin pakkopullaa, jossa oli jotain hyvää, mutta sen lukeminen tuskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu minäkin muistaakseni ihan paikoin pidin Sovituksesta, mutta sen jälkimaku oli jotenkin todella mitäänsanomaton tai hömppä. Oli tälläkin kohtansa, ehkä se ilman pahimpia ennakko-odotuksia olisi voinut saada vaikkapa kolmekin sydäntä, mutta ainahan nämä lukukokemukset on varsin subjektiivisia ja hetkeen sidoksissa! (Ja mun niin pitäisi viimein lukea se Anna Karenina, hah!)

      Poista
  2. Harmi, että teos ei kolahtanut. Minä en ole lukenut kirjailijalta vielä mitään, vaikka ensin suomennettua teosta(kin) on kehuttu paljon. Vähän epäilen, ettei Sadie Jones ole minun juttuni (Ian McEwanin Sovitusta en ole lukenut, joten en voi siihenkään verrata), mutta voi olla kokeilen sitä toista suomennettua (jonka nimeä en nyt saa päähäni :-D) joskus vielä. Ehkä kesä voisi olla sopivaa aikaa tarttua Jonesin kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä rakkaus oli totta, oisko se se ollut? :> Minäkin voisin hyvin kuvitella senkin lukevani, sen verran hyvin teksti tässä kirjassa kuitenkin kulki vaikkei tarina itsessään ihan niin iskenytkään!

      Poista
  3. Mulle kävi samoin Harry Potter -kirjan kanssa (olisiko ollut Viisasten kivi...). Koska mulle hehkutettiin loistavaa kirjasarjaa, päätin sitten tarttua yhteen osaan. Mutta joo, en pitänyt yhtään... Kirja jäi kesken, muihin osiin en sitten ole koskenutkaan.
    Niin se vain on, että se mikä kolahtaa yhdelle, ei välttämättä kolahdakaan toiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, puhuinkin tästä jo vanhasta blogista, mutta minun mielestäni kirjaa ei voi arvostella, jos sitä ei ole kokonaan lukenut.. :--D mutta ymmärrän kyllä, en tiedä olisinko aikuisena ensimmäistä Potteria lukeneena ihan niin vakuuttunut ollutkaan, mutta nyt ne onkin jotain ihan muuta kuin vain kirjoja, ne on maailma. Mutta eihän se kaikkia varten sekään saaga ole. :)

      Poista
  4. Voi ei! Näin ne kirjat jakavat mielipiteitä. Itselleni kun tämä oli niin hieno lukukokemus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jakaahan ne, mutta onneksi toisen mielipide ei sitä hyvyyttä omilta lemppareilta vie pois, makuja on niin kovin monia! :>

      Poista